Valkoinen / White
Originally uploaded by Halo Efekti.

Valokuvatorstain tämänviikkoinen aihe on valkoinen.

Huom. Bonuskuvana tällä kertaa linkin takana valkoinen kissa (tällä kertaa Ulpukka) Karviasmarjakiisselistä.

Viikkovitos -meemi, joka on lähtöjään täältä. Vastailenpa sitten tähänkin, myös minä - monihan on jo vastannutkin kun tämä on niinkuin valokuvatorstain korvikkeena tällä viikolla.

1. Millä valokuvaat (kameralla tietty, mutta millaisella — onko sinulla useampikin ehkä)?
2. Miksi valokuvaat ja mitä?
3. Pidätkö ottamistasi valokuvista?
4. Käytätkö mitään kuvapalveluja verkossa (esim. tulostusta, säilytystä, jakoa tms.)?
5. Jos saisit valita kaikista maailman valokuvista yhden seinällesi, ihan minkä vaan, minkä ottaisit?

1.Mulla on kaksi digipokkaria, filmijärkkä ja lelukameroiksi luokiteltavia nostalgiafilmikameroita. Otan myös ensiaskeleita neulanreikäkuvauksen saralla. En ole tippaakaan laiteorientoitunut, vaan minusta hyviä kuvia voi ottaa kameralla kuin kameralla - jos osaa. Itseasiassa näkemykseni on käänteinen enemmistöstä eli minusta kaikki saa pienellä harjoittelulla kunnon kuvia kalliilla ja hienoilla laitteilla, mutta todelliset mestarit katsotaan suttukameroiden kanssa ;D

2. Kuvaan mitä vaan laidasta laitaan, mulla on jotenkin vain intohimo siihen.

3. No, totta helvetissä pidän joistain kuvistani. Lukumääräisesti suurin osa on täyttä paskaa valokuvataiteen kannalta, mutta sillointällöin koen onnistuneeni. Pidän myös epäonnistuneista kuvistani koska niissä on tallella joku minun muisto.

4. Käytän aktiivisesti Flickriä (Non-Pro eli ei täysresoluutioisia kuvia) ja samoin Photobuckettia. Vuodatuksen kuvatila on myös jo täysi. Bloggeriin lataan blogeihini kuvia jatkuvalla syötöllä. Minulla on myös online-galtsu Karviasmarjakiisseli. Olen myös joskus tilannut kuvia netissä Eiriltä ja Ifiltä, nyttemmin olen tosin siirtynyt paikallisen Foto-Saarisen vakioasiakaskuntaan, tosin heidän epäonnekseen olen sangen laiska printtivedosten hankinnassa. Pidän edelleen silmiä avoinna verkossa sijaitsevan kuvatilan suhteen. Suosituksia otetaan vastaan.

5 Seinätilaa on rajoitetusti tarjolla kun siellä on jo japanilaista grafiikkaa ja tauluja, mutta seassa on muutama itseotettu kuva ja tyttäreni Kissamaun ottamia, hän on harrastanut runsaasti omakuvia. Sitten on yksi Mikko Ijäksen Kissamausta aikoinaan ottama kuva, joka muutossa periytyi meille. Tykkään monenlaisista kuvista estetiikan, herkkyyden, tunnereaktioiden, karuuden, realismin jne saralla, mutta en nyt lähde nimeämään jotain suurta gurua jota haluaisin seurata. Laitetaan meidän seinälle vaikka tämä tyttäreni Kissamaun kuva, minun tallentamani.

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on valmis. Ensiviikolla siellä onkin huiliviikko, joten uutta haastetta ei silloin tule.

Valmiin sadon ohella mieleeni tuli ajatus kypsästä ja jopa ylikypsästä, liian valmiista. Siemenet ovat jo lentäneet maahan ja karahka alkanut maatua. Marjat ovat kyllä parhaimmillaan.

Photo hosted in Flickr

Milloin kannattaa mennä marjametsään? Milloin sato on valmis? Finfoodin ohjeita marjanpoimintaan: - Anna marjojen kypsyä ennen poiminnan aloittamista - Kerää marjoja vain kuivalla säällä - Älä kerää marjoja teiden tai saastuttavien teollisuuslaitosten läheltä - Noudata konekeruussa huolellisuutta, sillä seuraavan vuoden kukkasilmujen vahingoittaminen tuhoaa seuraavan vuoden marjasadon - Kerää marjat koriin tai ämpäriin, älä koskaan käytä muovipussia - Jos keräät marjoja myyntiin, toimita ne mahdollisemman nopeasti ostajille Nieppi kysyi tuolla kommenteissa että mitäs hattivatteja noi keltaiset on. En nyt panisi päätäni pantiksi, mutta pikaisen Google-siekailun tuloksena uskaltaisin väitää että siinä on joko keltasarvikka tai pikkusarvikka

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on hylätty.
Poimintoja Google-hausta hylätty:

• Hylätty kansa
• Arvosana Hyväksytty/Hylätty
• Onko mielenterveysongelmaiset hylätty?
• Kilpailija hylätty
• puheenvuoro kahdelle maailman hylkimälle ihmiselle, huoralle ja runoilijalle
• Hylätty vanhus vai raatelijakissat
• työkyvyttömyyseläkehakemukseni on hylätty, vaikka hoitava lääkärini on arvioinut minut
• Hylätty, 0. Rauennut, 0. Peruutettu, 0. Käsittelemättä, 0. Vahvistamatta
• kokoelma parhaimpia hylättyjä kesätyöhakemuksia
• Hylätty lemmikkikonna
• Solo-maksu hylätty. Odota hetki ja yritä uudestaan.
• Yhteisö on hylännyt tämän ehdotuksen. Ehdotuksen hyväksymisestä ei saavutettu konsensusta
• Joskus sattuu, että minut valtaa tunne siitä, että minut on hylätty kokonaan
• hakemus on hylätty liian myöhään tehtynä
• Hylätty parakki ja baari aluksi ainoa nuorten lämmittelypaikka talvella
• Hylätty banaani. Banaanin kuoret lattialla.

Tällaista tällä kertaa. Minulla oli kyllä mielessä laittaa yksi siitä Singulariteettipiste-sarjasta, mutta säästetään se johonkin toiseen kertaan. Se olisi ollut liian alleviivaava tuolla "hylätty" nimellä.

...ja vielä. "Joskus muualle muuttanut vanhempi hylkää lapsensa eikä enää tapaa tätä. Siihen voi olla monia syitä, mutta varmaa on ainakin se, että se ei ole sinun syytäsi. Voi olla, että asia korjaantuu ajan mittaan. Sinun on kuitenkin turha syyttää itseäsi. Sinulla on oikeus olettaa, että vanhempasi huolehtivat sinusta." Lähde Eroperhe.net

Valokuvatorstain tämänviikkoinen aihe on syksy.
On sitä tullut näköjään Googlen mukaan ennenkin kuvattua.

"Ruskan ajankohta on kullakin paikkakunnalla/leveysasteella joka vuosi suunnilleen sama, lähinnä yön ja päivän pituuden sanelema. Ruska alkaa pohjoisesta: Utsjoen maisemissa se on parhaimmillaan jo syyskuun 10. päivän tienoilla, Kuusamossa noin 15.9., Oulussa syyskuun 20 päivän kieppeillä ja Etelä-Suomessa viikkoa paria tätäkin myöhemmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus saattaa nopeuttaa ja väritää ruskaa jonkin verran.

Alueelta toiselle siirretyt kasvit pyrkivät ruskaantumaan sen päivänpituuden mukaan, johon ne alkuperäisellä kasvupaikallaan ovat sopeutuneet. Päivän pituuden keskeistä merkitystä osoittaa sekin, että tietyt lajit (esim. vaivaiskoivu ja riekonmarja) ruskaantuvat ainakin Lapissa ennen aikojaan, jos niille annetaan jo kesällä pitkä yö (peitetään esim. mustalla muovilla muutamaksi yöksi). Katulamppujen lähellä - 'pitkässä päivässä' - säilyvät esim. koivun tai vaahteran lehdet usein pitkään vihreinä ruskaantumatta.

Ruskankeltaiset värit johtuvat siitä, että kuolevista lehdistä siirretään talven ajaksi talteen (mm. oksien kärkiosiin ja silmuihin) lehtivihreän typpipitoiset ainesosat, jolloin lehden muut väriaineet tulevat paremmin näkyviin. Luonnossamme on typpeä niukasti - sitä pitää säästää! Keltaista ksantofylli-väriainetta samoinkuin punertavan keltaista karotiinia (vrt. porkkana!) on siis lehdissä kesälläkin, tosin lehtivihreän peittämänä.

Korskeus
Originally uploaded by Halo Efekti.

Valokuvatorstain tämän viikon aiheena, ylpeys. Tässä tapauksessa on korostettu että se on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. No, minulle uskontotematiikka on aika vierasta...En myöskään ollut silloin paikalla kun tätä nykyisin paljon arvostettua nöyryyden hyvettä oli jaossa ja en näinollen osaa pitää sitä kovin suuressa arvossa. Mitä hyötyä on yksilölle siitä että hän kulkee hattu kourassa, nöyränä tyttönä/poikana? Pelkästään, yksinään kuultuna, sana ylpeys tuo minulle ennemmin mieleen positiivisia asioita. Näille positiivisille ominaisuuksille on ominaista että adjektiivi ylpeä voidaan mainiosti korvata toisella sanalla joka muuttaa sisällön vielä astetta positiivisemmaksi:

• uljas nuori intiaani ratsunsa selässä
• herkistynyt äiti lapsensa valmistujaisjuhlassa
• uuttera maanviljelijä katselee lainehtivia viljapeltoja
  
• taitava kukkahattutäti esittelee palkintokurpisoitaan
• innostunut lapsi esittelee piirrostaan
  

Vai että kuolemansyntiä, pyh.

"Ylpeys on sitä, että on ollakseen jotain muuta kuin mitä oikeasti on: ylpeä rakentaa itsestään kuvan muiden ja itsensä ihailtavaksi. Ylpeyteen liittyy myös pelko siitä, että muut eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Siinä mielessä monet ylpeät ihmiset ovat hyvin epävarmoja itsestään. Ylpeyttä on myös se, että asettaa itsensä muiden ja kaiken arvostelun yläpuolelle: Mikä SINÄ olet minulle mitään sanomaan!" Lainaus YLE - pyhät ja pahat
 
Minä sen sijaan käytän negatiivisesta ylpeydestä toista sanaa, korskeus. Ennenkuin luette seuraavan lainauksen muistutan että henkilökohtaisesti en ole lainkaan uskonnollinen ihminen, eikä tämä allaoleva teksti ole tässä siksi että harjoittaisin täällä uskonnollista propagandaa. Minusta tämä vain käy niin hyvin yhteen tämän kuvan "temppelin" kanssa, joka ei ole pelkästään järven rannassa - vaan sen päällä.
"[JJes. 2:10-22] Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Jahwen kauhua ja Hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu,. Sinä päivänä Jahwe yksin on korkea. Jahwen Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeaa, kaikkea korkeaa, niin että se painuu maahan Se kohtaa Libanonin setripuita, korkeita ja ylväitä, kaikkia Baasanin tammia, kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylväitä kukkuloita, kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja, kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkia uljaita aluksia. Ihmisten ylpeys häviää, ja miesten korskeus painuu maahan.
Sinä päivänä Jahwe yksin on korkea, mutta epäjumalat katoavat, joka ainoa. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Jahwen kauhua ja Hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun Hän nousee maata kauhistuttamaan.
Sinä päivänä ihmiset viskaavat myyrille ja lepakoille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumartaakseen niitä. He menevät kallioluoliin ja kallionhalkeamiin Jahwen kauhistavuutta ja Hänen ylhäistä kirkkauttaan pakoon, kun Hän nousee kauhistuttamaan maata. Lakatkaa siis luottamasta ihmisiin, joilla on vain henkäys sieraimissaan, sillä minkä arvoisia he ovat!"

Valokuvatorstain uusin aihe on ateria, joten ei muuta kuin tämänpäiväinen eines esille.

Lindströminpihvi, pinaattipottumuussi, kurkut ja nokare amerikandressingia sekä lasi vettä

Blogilista luokka "eines" sisältää yhden blogin, jonka nimi on Pikkuväen vankina...

Kulinarismin verkkoäänenkannattaja Kaenkky.com listaa rohkeasti (ilmeisesti tutkittuna juttuna) että
"Saarioisten roiskeläppä Suomen suosituin eines. Totta se on. Unohtakaa makaroonilaatikot, maksalaatikot ja hernekeittopurkit. Viva la Saarioinen! Saarioinen merkitsee einespitsalle samaa kuin iranilainen beluga kaviaarille tai Dom Perignon samppanjalle. Maku on ainutlaatuinen, vaikka lätkyrän maulla ei ole juuri mitään tekemistä oikean pitsan kanssa – eikä oikeastaan minkään muunkaan." Lähde Kaenkky.com

Tällä viikolla Valokuvatorstain inspissanat ovat kapinallinen, vallankumouksellinen.

Mieleeni tulvahti heti nuori kapinallinen ja romantisoitu idealistisen vallankumoustaistelijan kuva johon yhdistyy verenpunainen aatteen väri...



Kapinallisuutta pidetään yleisesti palavakatseisten nuorten miesten ominaisuutena. Mieleen singahtavat kuvat James Deanista, Marlon Brandosta ja lukemattomasta määrästä rockmuusikkoja alkaen Elviksesta jatkuvana ketjuna tähän päivään asti. Vallankumouksellisista pulpahtaa ensin mieleen Che Guevara. Tyranniaa vastaan nousee vallankumoussankarin karismaattinen hahmo.

Vallankumouksellisia ajatuksia ovat tasa-arvo ja itsenäisyys. Monille ne ovat toteutumattomia unelmia tänäkin päivänä.

Lainauksia James Deanilta:
" Dream as if you'll live forever. Live as if you'll die today."
"The gratification comes in the doing, not in the results."
"Only the gentle are ever really strong."

Ja lainaus näyttelijä Martin Sheenilta:
"Jim Dean and Elvis were the spokesmen for an entire generation. When I was in acting school in New York, years ago, there was a saying that if Marlon Brando changed the way people acted, then James Dean changed the way people lived. He was the greatest actor who ever lived. He was simply a genius."
-- Martin Sheen

Tällä kertaa Valokuvatorstain aihesanat ovat viesti, merkki, logo, ikoni.

"Charles S. Peirce on tutkinut semiotiikkaa (=merkkioppi) paljon pragmatisistisen filosofian kannalta. Hänen mukaansa merkistä on erotettavissa kolme osaa:

• Objekti on käsite, johon merkki viittaa
• Merkki on itse merkin näkyvä osuus
• Interpretantti on merkitys, joka merkistä syntyy.

Peircen kolminotaatio vaatii, että kahden merkin välillä on kolmas merkki. Kahden merkin välisen suhteen todellista luonnetta kuvataan kolmannella merkillä, ilman sitä merkkien yhteys jää sattuman tai samankaltaisuuden varaan.

Kaikki merkit puolestaan ovat jaettavissa kolmeen ryhmään:

• Indeksi on merkki, jolla on selkeä kausaalinen yhteys kohteeseensa. Esim. savu toimii tulen merkkinä, koska ihmiset käsittävät savun ainoaksi syyksi tulen.
• Ikoni muistuttaa kohdettaan, esim. maalaus muistuttaa maalattua henkilöä ja viittaa täten sisältönsä puolesta häneen.
• Symboli on konventionaalinen merkki, jonka viittaus kohteeseensa perustuu sopimukseen. Sanat, kuten tiettyyn rajaan asti myös matemaattiset symbolit, ovat täysin sopimuksenvaraisia. Esim. sana voikukka ei viittaa ulkonäkönsä puolesta mitenkään voikukkiin, eikä sanalla sinällään ole mitään kausaalista yhteyttä voikukkaan, joten sen viittaus voi perustua vain ihmisten keskinäiseen sopimukseen."  Lähde: Wikipedia

Tässä on myös kyse eksistentialismista. Olen tässä, siis olen olemassa.

Aivan perille tämä ei auta pääsemään - vielä on kysymys - jos kerran olen olemassa ja tässä, kuka minä olen?

Joka tapauksessa punainen piste auttaa huomattavasti mahdollisesti mielessä vilistäviin pohdintoihin linjalla -Mikä maa, mikä valuutta?
"Piste on geometriassa yksinkertaisin objekti, jolla on sijainti mutta ei kokoa (pituutta, pinta-alaa, tilavuutta tai muutakaan mitattavaa ominaisuutta). Piste on siis nollaulotteinen objekti. Matematiikassa avaruuksien ajatellaan koostuvan pisteistä.

Pisteen sijainnin merkitseminen riippuu käytetystä koordinaatistosta. Tavallisinta lienee luetella pisteen etäisyys koordinaatiston origosta jokaisen koordinaatiston akselin suuntaan, esimerkiksi kaksiulotteiselle koordinaatistolle (tasolle) (x,y) ja kolmiulotteiselle avaruudelle (x,y,z). Kahden pisteen avulla voidaan määritellä esim. suoran sijainti." Lähde: Wikipedia

Miksi piste sitten on juuri punainen? "Punainen on voimakas väri, jota on käytetty jo luolamaalauksissa. Neoliittisen ajan metsästäjäihmiset uskoivat punaisen olevan kaikkein tärkein väri ja sillä uskottiin olevan elämän voimaa – joissakin hautakaivauksissa on löytynyt useita kiloja punaista okraa. Punaiseen on liitetty niin elämä ja rakkaus kuin kuolemakin. Punainen on ollut myös pitkään taistelutahtoaan huutaneen työväenluokan väri. Länsimaissa punainen viestii paitsi rakkautta ja intohimoa, myös vaaraa, kieltoja (liikennemerkit/-valot - kieltoväri) ja väkivaltaa (veri). Punaiseen on liitetty vitaalisuus ja voima. " Lähde: Katriina Pietilä-Juntura  AINEEN TAIDEMUSEO

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on muisto tai muistaminen.

"Kuvat kaikki katsoin näin
niiden valtaan jäin
elin uudelleen ne hetket sisälläin
kunnes tyhjän sivun vain
eteeni mä sain
suljin kansion ja istuin hiljaa vain"
Tykkäänkin Tero Vaarasta ja tuon piisin sanat olen kokenut todella läheisinä :)

Minulle valokuvaaminen onkin paljolti muistojen tallentamista. Katoavien hetkien ikuistamista muistin tueksi kun on tovi aikaa palata menneeseen ja muistaa juhlava, arkinen, surullinen tai ilon täyttämä hetki. Tai vaan yleensä joku muu hetki ajassa kuin silloin käsillä oleva. Kuvan myötä voi elää hetken mielessään uudelleen tai todeta että tuostakin selvittiin. Talvella on kiva muistella kesää. Matkoja ja lomia palaan mielelläni muistelemaan tai tyttäreni lapsuutta ja omaanikin, jotka on tallennettu kotialbumiin. Kaikki ihmiset ajattelevat rakkaita ja perhettään.

Muisto voi olla tuore vaikkapa tunnin takaa tai vuodelta miekka ja kirves. Muisto voi olla omakohtainen ja henkilökohtainen tai yleisellä tasolla koskettava. Muisto on häivähdys hetkestä joka on mennyt. Muidenkin muistot ja muistumat kiinnostavat minua. Melkoisella todennäköisyydellä olen kokenut jotain samanlaisia ikimuistoisia hetkiä. Mieluiten muistellaan hetkiä jolloin kaikki oli hyvin, kaunista ja säröt onneen olivat vasta enteinä ilmassa.

Asun vanhassa talossa, täällä on paljon yksityiskohtia jotka muistuttavat ajasta viidenkymmenen vuoden takaa ja niistä ihmisistä jotka tämän rakensivat.

Tässäpä kooste. En valinnut kaikkein henkilökohtaisimpia, sillä kaikkia muistoja ei ole tarkoitettu jaettaviksi.

Alla "kansanliikkeen" aikaansaanut kukkahattuinen neito joka meinasi tulla muutossa hylätyksi mierolle, mutta joka sai uuden kodin meillä.


Vanhassa talossa löytyy yksityiskohtia joita ei saa enää mistään kaupasta. Tällainen lukitussysteemi on muisto vain.



Kesäisen sadon säilöminenkin on tavallaan muistojen keräilyä. Talvipakkasella on kiva ottaa esiin purkillinen hilloa ja muistella omaa puutarhaa.



Ja viimeiseksi onkin sitten iloinen muisto juhlahetkestä. Tyttäreni valmistui ammattiin. Kuva on ollut täällä ennenkin esillä, mutta kun se sopi niin hyvin tähän muisteluteemaan niin tein siitä toisen version.

 

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on uoma. Inspiraation lähteeksi oli annettu siteeraus:

--- Puiston laidalla käynnistän autoni. Silloin kirkon luoma taikapiiri rikkoutuu ja henkisyyteen hetkeksi seisahtunut olemassaoloni alkaa taas rullata eteenpäin kuin videofilmi. Maailma liikuu jälleen, ja miltei näen miten atomien kieppuva myrsky iskeytyy tuulilasiin raekuuron lailla. Aine hakee uomaansa kuin maanalaisen tunneleissa virtaava ihmismassa, luvuttomana ja näennäisen kollektiivisen älyn ajamana. Keinovalo, aamuäänien harso, talojen karkeaksi rapattu pinta, ikkunat joista edellisen päivän muistot ovat huuhtoutuneet pois, liikenteen nykivä tarkoituksellisuus: maailma, sinun arkesi on kaikkien jumalien ulottumattomissa! --- 

Kari Enqvist Valo ja varjo s. 111, WSOY 2000.

Koska olin eilen itse puiston laidalla auton ja kameran kanssa, niin laitetaanpa eilinen kuvapari urbaanista öisestä uomasta.

Laitoin mukaan myös koosteen veden ja liikenteen uomista joillain muilla kuvauskerroilla.

Jäätikön sulamisvesien aiheuttamaa kulutusta sanotaan glasiofluviaaliseksi kulutukseksi. Lähde Wiki

Lainaus laulusta:TÄHDET SYLISSÄÄN

"elämä on joenuoma leveämpi kaikkea
mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita
vesiensä paljous virtaa ruumiittemme läpi aina
sama kaipuu kantaa yli vuotten luoteiden

kokemuksin kirjoitetaan
kasvoihin sen tarinaa
kukoistuksen, voipumuksen
merkit äidinkielenään

ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen

elämä on elettävä siellä missä syntyy:
maailmassa ainoassa joka on tai tulee
taivas sama päiväin yllä nauravien, itkeväin
näkymätön aavehahmo heijastuen virtaan

jokea on elämämme
virrankulku vaihtuva
jatkuen kun uppoamme
haamujemme joukkoon"

© 2000 A.W.Yrjänä

Paikat pieni kevätpuro (Muurame), Muuramenjoki (Muurame), Tourujoki (Jyväskylä), Rantaväylä (Jyväskylä), Rappuset (Korpilahti), Silta (Korpilahti).

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on valo. Sen parina on usein varjo.

Valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa. Näkyvä valo asettuu noin aallonpituuksille 350–700 nanometriä (nm) ja taajuuksille 380–750 terahertsiä (THz). Ihmissilmä näkee parhaiten keltaista tai kellanvihreää valoa aallonpituudella 555 nm. Valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan ultravioletiksi, ja pitempiaaltoista infrapunaiseksi. Valon kolme perusulottuvuutta ovat kirkkaus (eli amplitudi), väri (eli aallonpituus) ja polarisaatio (eli värähtelykulma). Aalto-hiukkasdualismin vuoksi valolla on samanaikaisesti sekä hiukkasten että aaltojen ominaisuudet. Lähde wikipedia

Varjo muodostuu valoa läpäisettömän esineen taakse, johon säteily pääsee tunkeutumaan osittain tai ei ollenkaan.Varjot syntyvät säteilyn suoraviivaisen etenemisen perusteella ja pistelähteestä tulevan säteilyn muodostama varjo antaa kuvan esineestä, joka voidaan piirtää projektio- ja perspektiiviopin menetelmien avulla.Varjoja on kahta tyyppiä; puolivarjo ja sydänvarjo. Sydänvarjo syntyy, kun valonlähde on pistemäinen. Kun valonlähde on laaja-alainen, syntyy varjon keskellä olevan sydänvarjon ympärille puolivarjo. Riippuen valonlähteiden määrästä, kappaleella voi myös olla monta sydänvarjoa ja puolivarjoa. Lähde Wikipedia

Minulle paras valo on matalalta paistava illan tai aamun valo. Mielellään siivilöityneenä metsän läpi. Vastavalo on vaan niin hieno, parhaimmillaan vielä leikkiessään kosteilla kasveilla.

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on kämmenellä. Mitä kämmeneltä löytyy?

No, kämmeneltä löytyy kuin löytyykin elonkorjuuta ja satoa - viinimarjoja ja raakoja luumuja.


Sitten siltä kämmeneltä löytyy vielä toinenkin asia, paperia - ettei tarvitse pyyhkiä kämmenellä. Eikä sormilla. Eikä sammaleilla.

Minun lapsuudessa mummolan ulkohuussissa oli lehtilaatikko muutakin kuin journaaleihin syventymistä varten. Siitä sai istunnon päätteeksi repäistä jonkun lehden kulmasta sopivan paperipalan, pehmittää sen nyrkkiensä välissä sopivaan karheuteen ja sipaista pyllyään.

Kuva on otettu nostalgiahengessä rakennettussa tunnelmakäymälässämme.

Tässä yhteydessä pyydän anteeksi herkimmiltä katsojilta. Onhän meitä sellaisiakin jotka menevät hämilleen jos huomataan että myös heidän ostoskorissaan on vessapaperia.

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on onnellinen. Pohjustukseksi siellä oli annettu laulun sanat :

"Minä tulen tuhansien murheellisten laulujen maasta. Olen maailman onnellisin mies.
     Olen niin onnellinen että melkein uskon räjähtäväni kappaleiksi. Kun nousen ylös aamuisin, tunnen itseni niin onnelliseksi etten tiedä selviänkö päivän loppuun asti.
     Ja kun menen sänkyyn iltaisin, olen niin onnellinen etten saa nukutuksi. Koko yön makaan sängyssä ja vääntelehdin onnesta."

(Frode Grytten: Laulu linjalta 67, klo 06:47 s.61. Kokoelmasta Popmusiikkia, suom. Jarkko Laine. Johnny Kniga 2004)

Mietin päivällä töissä onko minulla aiheesta vanhoja kuvia vai onko pakko ottaa uusia. Onhan niitä paljonkin, jotka minulle itselleni kuvastavat omaa onnellisuuttani. Ihmisen olemus kuvissa ei välttämättä paljasta sitä onko hän onnellinen vai ei. Minusta omia onnen hetkiäni kuvaavat parhaiten ne näkymät mitä silloin näin - eikä niinkään omakuvat. Suurta onnellisuutta voi olla ilman hymyn häivää tai vaikka tipat silmissä. Onnellinen hetki alkukesältä kun makoilin niityllä.

Nyt olen taas erittäin onnellinen alkaneista sateista. Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!

Tässä toinen lainaus muilta:
"Onnellinen ihminen on hän, joka on löytänyt onnellisuuden ilman erityistä syytä.

Ihmiset tavoittelevat koko elämänsä ajan onnea ja onnellisuutta. Onni ja onnellisuus ovat eri asioita. Onni syntyy asetettujen tavoitteiden saavuttamisen myötä. Onni on tilapäinen tyytyväisyyden tunnetila. Onnellisuus on puolestaan pysyvä eheä oleminen ja elämän asenne. Onnellisuus on onnea ilman erityistä syytä.

Tavoitteellisen mielen on vaikea kokea pysyvää onnellisuutta, siksi mielen onnellisuus on katoavaa onnen tunnetta. Vain eheä ja yksinkertainen mieli voi kokea pysyvää onnellisuutta hetkestä hetkeen."

Siispä otetaan eläinkuva. Lilli touhuamassa onnellisena.

Tärkeintä on muistaa että olemme kaikki erilaisia ja saavutamme onnellisuuden tilan eri asioiden ansiosta. Siispä älä lähde tavoittelemaan mitään stereotyyppistä onnellisuuden kaavaa - vaan etsi omasi.

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on hoitaa, hoivata.
--------------
Enimmäisenä tuli mieleen äidin ja lapsen suhde ja erityisesti äidillinen hoiva. Minun ei ole tullut otettua mitenkään kovin runsaasti kuvia aihepiiristä kun pieniä lapsosia ei ole kovin mittavassa määrin kuulu tässä elämänvaiheessa tukijoukkoihin. Tämä jo joitakin vuosia sitten ikuistettu äidin ja lapsen kuva on minun omasta mielestä onnistunein mitä olen saanut otettua siinä genressä. Tämä ei siis ole tuore ja tuttuni ovat nähneet tämän ennestään Karviaismarjakiisselissä (jossa se ei tosin tällä hetkellä ole näkyvillä).


------------------------------------
Seuraava mikä aiheesta tuli mieleen oli puutarhanhoito. Yllättävää kyllä minulla ei ole oikeestaan ollenkaan kuvia siitä varsinaisesta hoitamisesta (tuloksista kylläkin), johtuen siitä että harrastan enemmänkin puutarhan HOITAMATTOMUUTTA kuin sen hoitamista. Tämän vaihtoehtona esitetään siis kunnon hoitaminen.


Fyysisen kunnon hoitaminen on tärkeätä, mutta vielä tärkeämpänä pidän henkisen hyvinvoinnin hoitamista. Siihen kannattaa liittää parisuhteen hoito.

Näin lomalla meinaa mennä viikonpäivätkin sekaisin... Tänäänhän on torstai, valokuvatorstai. Tämän viikon aiheena on matka.

No, tässä matkustuskuva eiliseltä jossa taitamme letkeästi matkaa Päijänteen rantamaisemissa. Pääsinkin poikkeuksellisesti muiden kyytiin niin oli helpompi kuvata. Pesetin kuskilla tuulilasinkin ennen lähtöä :D

Valokuvatorstain viikon aiheena on leikki.
"Leivokset ilmassa leikkiä lyö", "Leikki on lasten työ", "Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, koukkuselkä suortuu ja kaikk' on mielissään", "Iso mies ja leikkii tuolla lailla kuin pieni lapsi".

Seurasin annetun aiheen tiimellyksessä miten aikuinen kissa viihdyttää itseään leikkimällä. Leikkiin liittyi ainakin tässä tapauksessa tarkkaavaisuuden kohdistuminen pelivälineeseen ja vauhdikkaat ellei jopa rajutkin otteet. Tässä siis kuvakooste, jossa Sepe-kissa verryttelee juoksentelemalla ja hyökkäilee sitten leikillisesti kohden kameran handstrappia ja linssinsuojusta. Tällainen saalistusviettiin perustuva toiminta on sisäänrakennettu käyttäytymisketju, jonka hyva hallinta on turvannut ravinnonsaannin. Yleensä leikki yhdistetään lapsuuteen, mutta kyllä aikuisetkin (myös ihmiset) pelailevat huvikseen.

 

Valokuvatorstain yhdeksännen viikon aiheena on kohtaaminen. Kuvassa edellinen kohtaaminen Rillan kanssa. Se sujuikin sangen ystävällismielisissä merkeissä. Rilla ei ole meidän oma koira, vaan se on mun koiratuttu. Samaan tuttavapiiriin kuuruu myös Rillan äiti Ronja - jotka ovat siis tavallaan mun sukulaisia :D (jos puhutaan näistä nykyajan laajennetusita perhekuvioista joihin ilman muuta lasketaan kuuluvaksi myös lemmikit).

Tähän on tulossa Valokuvatorstain tämänkertaisen aiheen - rumuus kuva/kuvat kohtapuoliin. Läksin liikkeelle lukemalla tämän jutun kauneuden olemuksesta kun luulin että se on rumuuden vastakohta. Näinhän se ei yksioikoisesti ole vaan himppunen rumuutta antaa kaivattua särmää äärimmäiselle kauneudelle. Lukaiskaapa aikanne kuluksi juttu kun minä sillä väliin käyn kuvaamassa kuvia.

EDIT: Eli nyt on kuvat kuvattu ja jatkan tämän kirjoituksen loppuun. Kuten Ulla E jo kommenteissa totesi ilman kuviakin että siteeraamani teksti on vahva (siitä kiitos Juhani Riskulle). Jos tiivistäisin vielä tähän tämänpäiväisen rumuus-teeman kannalta oleellisen, eli siis:
"Kauneuden vastakohta ei ole rumuus, vaan rakkaudettomuus, valhe, petos ja elämänvastaisuus. Rumuus on subjektiivisuuden pintarakenteiden semanttinen hätävara, kevytkäsite, jonka sisältö paljastaa filosofin (lue filosofian tai estetiikan tutkijan) vastuuttomuuden: puhetta riittää, mutta ei tekoja. Kun filosofin päälle langetetaan pahin mahdollinen tuomio - synnytä sitä mistä puhut - tämä suupaltti surkastuu henkisiin mittoihinsa. Filosofien globaali ongelma, kokonaisen ihmisen puute itsessä, on saastuttanut kauneuden ja sen myötä taiteen sisällön. Terroristilogiikka, joka on sallittua ja hyväksyttyä journalisteille, poliitikoille ja taiteilijoille, on vallannut jo filosofitkin. Kun filosofit laboroivat ja koskettavat pinseteillä todellisuutta jonkinlaisen universaalin aatteen täyttäminä, he eivät voi enää koskettaa todellisuutta ja ihmislähtöistä maailmaa. Kauneuden vastakohta ei olekaan rumuus, vaan tahallinen välinpitämättömyys, tekojen laiminlyönti, asioiden yksinkertaistaminen ja ahne opportunistinen hyöty."
Nyt vain kävi sitten niin että vaikka näin hyvin ohjeistuksin läksin liikkeelle niin mitään todella omastani mielestä rumaa en saanut kuvatuksi. Ulkoisilta piirteiltään kauniskin ihminen on minusta ruma jos hänessä asuu ilkeys, rakkaudettomuus, ahneus ja pahantahtoisuus.(Lisäsin ensin listaan "empatian puute", mutta otin sen pois sillä tarkoitan täysin tunteetonta ja kylmää ihmistä).

Tähän pohdintaan oli kirvoittanut Riskun ARS2001 näyttelysssä nähty Andres Serranon teos jossa vatkattiin vitsaa, spermaa ja verta. Olisin tietysti voinut lähteä sille tielle että olisin kuvannut tähän meidän ulkohuussin sisällön, meillä on sellainenkin kesäistä elämystuotantoa varten. Mutta tyydyin sitten kuvaamaan nämä tumpit jotka lilluvat kesäisen sadekuuron jäljiltä vedessä.
.

Sitten onkin jo kuva rumasta arkkitehtuurista, jossa julkealla tavalla ihmisen aikaansaannokset ovat samalla nousukasmaisia ja täysin vailla yhteyttä ihmiseen ja luontoon. Tämä on siis kuvasarjan ensimmäisen kuvan sisältö. Toisessa kuvassa on jo monimutkaisempaa historiikkia... Tämä tiilikolossi on Jyväskylän kuuluisa Lutakko (Tanssisali Lutakko). Kaupungista on viimevuosikymmeninä purettu niin paljon vanhaa ja rakennettu tuollaista tyylitöntä kerskarakennusta, että tuon talon kohdalla paikallisten mitta täyttyi. Vaikka se on ulkonäöltään suorastaan karu - sen suojaksi nousi kansanliike joka pelasti sen purkamiselta. Nuo molemmat sijaitsevat Jyväskylän matkakeskuksen vieressä että siinäpä meillä maamerkkejä kerrakseen.


Seuraavaksi voisimme ottaa ruman ilmeen, joka turvallisuuden vuoksi on kissan naamalla. Varmaan tulisi sanomista jos tähän teemaan liittäisi muun ihmisen kuin itsensä. Minusta kyllä helposti saisi Bresneviläisine kulmakarvoineni ruman kuvan, mutta jätetään sekin nyt laittamatta. Siis ruma ilme, joskin hassu:


Ja lopuksi niinkin triviaali asia kuin rumat sisustukselliset ratkaisut. Meillä löytyy runsaasti kohteita joissa likvidin valuutan puute on ensin vaikuttanut jonkun yksityiskohdan syntyyn, jolloin käytännön tarve on ollut tärkeämpi seikka kuin ulkonäkö. Sitten se on vain vuosien saatossa vakiintunut siihen tyyliin "onhan se helvetin ruma, mutta kun silmä on jo tottunut". Näistä yksityiskohdista huvittavimmat ovat tuo KISSOJEN korkeimman omatoimisesti repimä sohva, josta emme todennäköisesti koskaan pääse eroon sekä nuo grillipaikan valkoiset muovituolit, jotka ovat osoittautuneet ikuisiksi eivätkä mene rikki millään. Ehkä erikoisin ratkaisu on tuo saunan edessä oleva "patio" joka koostuu kolmesta vanerinpalasta. Ne tuli alkujaan laitettua siihen ettei vilvoitellessaan kuljettaisi keväisin rapaa jaloissa saunaan. Siitä taitaa olla kohta kymmenisen vuotta kun ne "asennettiin". En viitsi nyt suoraan siteerata Kissamaun kommenttia mutta siinä viitataan erääseen etniseen ryhmään joka stereotypian mukaan harrastaisi kyseistä "tyyliä". Selkeyden vuoksi on mainittava että todellisuudessa en kuulu tähän vähemmistöön.


Siis summa summarum. Siteeramani teksti oli asiallinen, mutta kuviini en sellaista todellista rumuutta löytänyt lainkaan. Lähinnä näitä kuvaisi rumuuden sijasta epäsiisti, nousukasmainen ja piittaamaton, kummallinen ja nuhruinen. Vaikea aihe.

"Kauneuden ympärillä vallitseva sekamelska sallii taiteeksi, kauneudeksi ja todellisuudeksi mitä tahansa. Tämä keskustelullinen ja elämänasenteellinen vastuuttomuus ei voi johtaa kuin terrorismiin, jota on hyväksyttävä kodista kouluun ja opettajista filosofeihin. Niin kauan kun sota on kaunis, kissan hirttäminen ja veri-pissa-sperma vatkaimessa taidetta, eivätkä rikoksia ja sairautta, on hyväksyttävä amerikkalaisen tarkka-ampujan osumat taiteeksi ja kotimainen supermarketin räjäyttäminen draamaksi. Siis eräänlaista ihmistäydellisyyttä, kauneuttako? Taidetta?

Käsitteellinen epätäsmällisyys ja virheellisyys johtaa yhä sekavampaan kauneuskäsitykseen. Kun koulu saarnaa kuvalukutaitoa, joudumme kolminkertaiseen epäymmärrykseen: Kuva esiintyy ihmistodellisuudessa vain verkkokalvoilla, sielläkin kaksin kappalein ja onnettomuudeksemme molemmat nurinpäin. Taiteessa kuva on aina pintaa, tapettia. Tai käsitteiden monimerkityksisyyden tahallista harhakäyttöä. Lukemisessa evoluutio on edennyt jo kohtuulliseen selkokieliseen tasoon. Matkaa on vielä taitettava käsitteellisyydestä kohti runoutta. Entä taitoja, mitä laatua ja määrää meillä niitä on? Taito synnyttä, taito tehdä, taito ymmärtää. Kuvalukutaito? Mitä olisi todellisuusymmärryskyky? Sama henkilö jo kauneutta ymmärtääkin, ellei peräti synnytä. Nämä lauseet lausuttuaan voi vain todeta, että ihminen on tuomittu Gaussin jakautuman kohtaloon. Suurin osa joutuu määrittelemään kauneuden minimikriteerioiden mukaan, jottei harha kauneusrahvaan onnettomuudesta paljastuisi.

Olisi myös hauska tietää, missä kohtaa pupillin ja chiasma optican välissä muodostuvat ihmiskuva, maailmankuva, kaupunkikuva ja ammattikuva. Jotenkin tuntuu, että kauneus ja kuva eivät olekaan kovin läheisiä sukulaisia. Samoin jos sana ´käsitys´ voisi korvata sanan ´kuva´, pitäisi kaiketi korvata sana ´nähdä´ sanalla ´ymmärtää´. Tässä kohtaa putoavat lähes kaikki kuvan ja lukemisen kanssa harhailevat aikuiset pelistä, siis kuvataiteilijat, taiteentutkijat, filosofit ja opettajat. Sukupolvien ajaksi, kunnes tavoittavat verkkokalvokokemusta astetta syvemmän todellisuuskokemuksen. Kauneus katsojan silmissä? Pikemminkin ymmärryksessä, jos sitä riittää."(Juhani Risku)

Valokuvatorstain haaste oli tällä kerralla muutos.

Yritän aina harjoituksen vuoksi ottaa kuvan samana päivänä ajatellen inspis sanaa, mutta ensimmäiseen ajatukseeni tällä kerralla tarvittiin vanha valokuva vertailuksi. Eli siis sama paikka eri aikana, tässä tapauksessa vuodenaika on muuttunut.


Toinen kuva on tältä päivältä ja siinä on muodin, aikakauden, tyylin ja teknologian muutosta. Sen minkä ajomukavuudessa voittaa - sympaattisuudessa ja persoonallisuudessa häviää. Ennen maallikkokin tunnisti äkkivilkaisulla eri automerkit, nyt pitää olla asialle vihkiytynyt että pystyy edes erottamaan mikä valmistaja on kyseessä. Ennen myös reipas tee-se-itse-mies pärjäsi remonteissa hyvin pitkälle, mutta nykyisin paraskaan ammattilainen ei pärjää uusimpien mallien kanssa ilman kalliita testereitä ja vianilmaisulaitteita ja joissain tapauksissa niinkin rutiininomaisen toimenpiteen kuin ajovalon polttimon vaihdon takia on purettava puoli autoa :(


Sitten on vielä katsantokannan muutos eli tuttukin paikka näyttää erilaiselta jos katsoo sitä "toisin silmin" kuten vaikka sateesta märän lasin läpi puutarhaa.


Jos haluatte voisitte vaikka kommentoida mikä muutos teitä eniten miellyttää, minä en oikein osaa päättää.

Valokuvatorstain kuudennen viikon inspis on aamu.

Tämä on autenttinen tilanne kissaperheessä ja kyseessä on nimenomaan viikonlopun aamu kun herätään myöhään eikä ole kiire minnekään. Juodaan kahvia, luetaan lehtiä ja jutellaan. Ensin on kuitenkin katsottava ikkunasta minkälainen ilmasto ulkona on. Ja kissat osallistuvat tietysti toimiin kukin omaan tyyliinsä. Kuvassa oleva yli 20-vuotias vetreä ikäneito toteaa koko laumansa olevan vihdoin puoliltapäivin hereillä (huomaa hyvät tarkkailuasemat).

Valokuvatorstain viidennen viikon aihe on hedelmä. Koskapa en keksinyt mitään hedelmää joka nyt olisi kypsä valitsin viimesyksyisen omenakuvan.

Symboliikkaa on ängettävä mukaan ja jos ei siihen kuvallisen ilmaisun avulla kykene - niin voihan sitä johdatella katsojaa sanallisesti :) Tämähän oli tuo "kielletty hedelmä" hyvän ja pahan tiedon puussa. Eevahan oli häilyvänä naisena se joka antoi käärmeen vokotella itsensä ja Aatamin salaisiin puuhiin jotka sittemmin johtivat heidät mierontielle paratiisin autuudesta. Vai miten se nyt menikään :)

Olisi minulla kyllä ollut Lidlistä ostettuja nektariineja kotona, mutta en oikein ollut asetelmatuulella. Joskus sen sijaan olen ollut. Tässä on pari kuvaa, jotka on täällä ollut ennestään esillä.


En tiedä mistä sanonta on tullut mutta eräs verbaalisesti lahjakas sukulaiseni toistaa aina nähdessään vattuja: "Vatelma, tuo etelän hetelmä". Liekö kuullut sen joltain vanhankansan ihmiseltä, jotka välttelivät tai eivät saaneet sanottua herrasväen-deetä. Heille Spedekin oli Spete.

Valokuvatorstain neljännen viikon avainsanat ovat kädet, tassut, raajat. Pohdi sanoja ja ota valokuva, joka liittyy avainsanojen herättämiin ajatuksiin. Voit assosioida vapaasti. Voit pitää hauskaa, ottaa kantaa, tai olla syvällinen. Mieti mikä annettuun teemaan liittyvistä kuvauskohteista olisi juuri nyt sinulle ajankohtainen, ihanteellinen tai mahdollinen toteuttaa.

Ohoh, meinasin unohtaa koko homman, meni siis perjantaille - mut eihän tämä mitenkään ohitse vielä kerennyt mennä.

Ensin mulla pyöri mielessä et olis voinu panna rukkaset kouraan ja tehdä niillä käsillä jotakin rakentavaa, mut sitten en oikein keksinyt mitä. Alusta asti pyöri mielessä se tekeminen. Sitten päädyin tällaiseen tunnistettavaan juhannusaiheiseen touhuun, joka on kyllä täysin staattisessa vaiheessa eli tää perinteinen "rakstaa, ei raksta" -testi.

En oo kattonut muiden kuvia joten en tiedä tuliko tamä mittumaarintaika muille mieleen. No, tässä kumminkin kuva.

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa pohtia sanoja pyöriä, pyöreä, pyörä ja ottaa aihetta sivuava valokuva. En oikein saanut kunnolla tästä kiinni ja mikään tuotoksistani ei oikein iske, muuta harjoitetaan nyt tavanomaistakin löysempää itsekritiikkiä ja laitetaan useampia versioita esiin. Siis pyöreä muoto kuva-aiheena tänään. Tämä ei siis ole kuitenkaan sarja ja kaikki kuvat ovat aivan erilaisia kun en oikein itse tiedä mistä niistä tykkäisin eniten. Kommenteissa voisitte vaikka sanoa onko joku näistä "SE".

Valokuvatorstain aiheena oli "minun". Ihmisten kuvat oli onneksi rajattu pois. Mulle tuli vain harmittavasti kaikenlaiset materialistiset seikat mieleen, siis tavaraa ja omaisuutta. Minun se ja se. Harrastuksenkin olisin kuvannut välineiden kautta, mikä ei ole hyvä sekään. Kissat oli kans aivan liian ilmeinen kuvauskohde ja tässä nekin rinnastuivat minun esineisiin ja omaisuuteen.

Sitten onneksi löysin tän viimekesäisen kuvan, jonka nimeksi käy "MINUN KAMUNI". Meidän jengiläinen, rakas ystäväni Sepe ja minähän siinä tervehditään. Tästä näkee että kuvaajalla ja kohteella on läheinen kontakti. Vaikee aihe, tuli vain helppoja ratkaisuja mieleen.

Valokuvatorstai on tänään. Ja "uudistuminen" oli teemana näin eka kerralla. Otetaanpa osaa.