Haaskalinnut saalistaa. Olen odottanut ristiriitaisin tuntein Solar Filmsin Matti-elokuvaa. Siinä tullaan tekemään minun sedästäni karikatyyri.

Setäni henkilöön pohjautuvaa hahmoa esittävä Peter Frantzen toteaa Solar Filmsin sivuilla: "Kun Aleksi kysyi minua Nick Nevadan rooliin, olin aikalailla myyty. Mehän olimme oppineet tuntemaan toisemme hyvin Pahoissa pojissa.
Hän sanoi näkevänsä Nickin niin niljakkaana, ettei kukaan normaalijärkinen haluaisi olla sellainen mulkku. Tyypin pitäisi kuitenkin olla niin uskottava, että häneen voi samastua.
Luomisprosessi oli suorastaan nautinnollinen.
Ensiajatuksia ulkoisesta olemuksesta olivat hiukset. Sanoin Aleksille, että voisi olla toimiva homma saada Nevadalle päähän permanenttiaiheinen luomus.
Aleksi ajatteli heti Carlitos Way -elokuvaa. Siinä Sean Pennilla oli kaamea käkkäräkuontalo,
josta kalju paistoi läpi. Hän tietääkseni nyppi käherrettyä tukkaansa omin käsin ohuemmaksi.
Päädyimme hieman tuuheampaan malliin, joka näytti ja käyttäytyi rottamaisesti, kuten kantajansakin.
Olimme tyytyväisiä Riikka Virtasen hienosti käsityönä tekemään "näätään", jonka oma maskeeraajamme Mari huolellisesti asensi päähäni.
Olen ammattini puolesta joutunut nauttimaan Nickin tyyppisten ihmisten kiinnostuksesta. Toivon että se auttoi minua tuomaan kankaalle edes jotain parasta ystävää esittävien niljakkeiden enigmaattisesta vetovoimasta.
Suurin osa kohtauksistani oli Matin eli Jasperin kanssa. Hän teki todella hienon ja rankan tulkinnan, uransa tähän mennessä väkevimmän.
Kohtausten tekeminen oli monesti hysteerisen hauskaa, mutta myös syvästi traagista. Mattimaista menoa siis."

Ymmärrän että Matti-elokuva on fiktiivinen tarina. Ymmärrän senkin että draaman kaaren takia oikeassa elämässä setäni oli näistä Matin ympärillä huseeranneista ihmisistä "elokuvallisin" ja värikkäin. Nyt sitten hänestä tehdään kaikkien Mullqvistien prototyyppi, oikein nilkkien perusklisee, varsinainen näätä. Aikoinaan minua ja setäni sisaruksia ärsytti suuresti hänen lapsellisuutensa ja olimme omalta osaltamme vakiinnuttamassa Mike Sierran taiteilijanimeä - kun kielsimme häntä esiintymästä julkisesti sukunimellämme (joka on rekisteröity virallisesti siten että kaikki olemme sukua toisillemme) ja sotkemalla meitä siihen kohuun. Mike Sierrahan oli hänen radiokoodinimensä pienkoneen yksityislentäjänä. Siihen aikaanhan puhuttiin lennonjohdon kanssa sellaista "over and out" -sekundaenglantia, joka on ainakin minun ikäisilleni tuttu asia ainakin amerikkalaisista elokuvista.

Olen aina karttanut 15 minuutin julkisuutta (kuten muutkin sukulaiseni lukuunottamatta setääni). Silloin kohun ollessa suurimmillaan havaitsin myös sen miten väärän kuvan keltainen lehdistö antaa ihmisistä. Vaikka tiesin miten jotkut asiat menivät oikeesti, niin lööpeissä oli aivan ihmeellisiä tulkintoja joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa.

No, joka tapauksessa tämän kirjoituksen pointti on siinä että minua säälittää reuman sairaseläkkeelle runtelema setäni, jonka tiedän olevan huolissaan minkälainen kuva hänestä elokuvassa annetaan. No, sehän ilmenee tosta Frantzen läpätyksestä että sitähän viedään siinä kuin laskiämpäriä. Voin todistaa teille että minun setäni ei ole mikään vittumaisuuden ilmentymä. Hän ei hyötynyt ystävyydestään Nykäseen rahallisesti. Hän jopa uhrautui ottamalla syyt niskoilleen Matin jo siihen aikaan tapahtuneista rikoksista oikeudessa. Hän on vaan luonteeltaan avulias touhottava ikiteini, joka kaipasi julkisuutta ja briljanssia.

Minä tunnen setäni ihan toisenlaisena ihmisenä jolla on hengenpelastusmitali pienen lapsen pelastamisesta jäisestä koskesta oma henkensä riskeeraten, vuoden tikkakoskelaisena pesäpalloharrastuksensa vuoksi sekä isäni pikkuveljenä. Olin oikein ylpeä siitä kun hän oli yksi ainoista joka kykeni heittämään pesäpallon taittamatta takarajan takaa suoraan lukkarin räpylään, ei muuten onnistu tänäpäivänäkään monelta... On muuten veljekset kuin yö ja päivä. Niille jaettiin syntymässä aivan erilaiset luonteet, vaikka fyysisiltä piirteiltään muistuttavatkin toisiaan.

Tässäkään entryssä ei ole kuvaa. Tämä on Jyväskylä-aiheinen postaus. Jyväskyläläisyydestä ja sukulaisistani huolimatta olen itse nähnyt Nykäsen livenä kaksi kertaa. Kerran ajettiin autolla peräkkäin Seppälästä keskustaan 1980-luvulla ja sitten näin Keljonkankaan Kotiväylässä Matin siideriostoksilla muistaakseni silloin kun niille oli tullut ensimmäinen ero Mervistä. Varsinainen suurkaupunki tämä Jyväskylä!

Isäni suvusta saisi toisenkin elokuvan. Kissamaun kanssa olemme pohtineet että se olisi mielettömän hieno sukusaaga jossa on kuusi vihollismaasta tullutta sisarusta joista pojat ilmoittautuvat vapaaehtoisina Suomen armeijaan taistelemaan sodassa entistä kotimaataan vastaan ja kuinka siinä sitten kävikään...