Lisäkkeeksi aiempaan kirjoitukseeni "Yrittäjämäinen työ on täällä"
linkitys Jakke Holvaksen ja Jussi Vähämäen pamflettiin Odotustila.
"Tekstinäyte

Yhä harvempi kansalainen kysyy itseltään: mitä varten teen työtä? Jos hän vastaisi itselleen rehellisesti, vastaus kuuluisi: haluan olla varattuna, tai vähintään varalla. Liberaali yksilö, tuo vapaaksi itsensä olettava ihminen, tekee kaikkensa, jottei tiedostaisi sitä, että hän elää toisia varten. Olipa ihminen työtön tai työllistetty, hän haluaa olla osa kokonaisuutta, hän haluaa olla tarvittu, haluttu, tärkeä joillekin. Mitä on oleminen työelämässä? Tähän voi vastata: Työllistettynä olo merkitsee varattuna olemista. Koulutettavana tai työttömänä olo merkitsevät varalla olemista.

Työ on tunkeutunut kaikkeen elämään ja asuttanut pysyvästi paikan ja ajan.
Kaikissa tilanteissa ihmisten tulee olla varattuja – koulussa, tehtaassa, uimarannalla, TV:n edessä, tai jatkokoulutuksessa. Kyse on yleisestä mobilisoinnista. Varattuna oleminen merkitsee sitä, ettei elämää panna yhden kortin varaan, vaan sitä säilytetään avoimena tilaisuuksille: on oltava valmis erilaisiin töihin. Hetkeksikään ei saa hellittää, poistua odotustilasta. Kun töitä saadaan, niitä tehdään samalla kun syödään, samalla kun puetaan vaatteita lasten päälle, samalla kun juodaan… Töitä tehdään kaiken aikaa; työntekijän elämä on varattua elämää. Ihminen on kiinni projekteissaan ja tilauksissa, joita häneltä on pyydetty. Hänen alati toistuva kysymyksensä kuuluu: ”Voinko pysähtyä hetkeksikään, sillä olen varattu?”"
________________________
Tämä pamfletti kiinnostaa minua tekstinä. Minulla itselläni on tarkat reunaehdot jotka asetan työelämälle ajankäytön suhteen. Kompromissiinhän siinä siis ajautuu väkisin nykytilanteessa. Jos et suostu pyörimään isossa pyörässä, ajaudut prekaariksi. Siinä on itsehillintä koetuksella kun täysipäistä ihmistä pidetään aivan pellenä :(