Olen allerginen historian vääristelemiselle niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Asiat pitää sanoa niinkuin ne on.
Taiteilija Kapanen
on kiinnittänyt huomionsa kulttuuritoimittajien kömmähdyksiin
valokuvauksen saralla. Valitettavasti tuo epäpätevyys, tietämättömyys
ja muistamattomuus on varsin yleistä muillakin sektoreilla kuin
kulttuurin alueella. Suurin osa radiokanavista esimerkiksi suoltaa
aivan täysin toimittamatonta soodaa ja suoranaista lööperiä, että en
kestä kuunnella kyseisestä ohjelmagenrestä kuin Pietarinkadun Oilersia,
jossa on sentään asennetta. Shit music only!
Johtuvatkohan
nuo asiavirheet siitä että toimittajat ovat hädin tuskin teini-iän
ohittaneita pilttejä, jotka eivät olleet edes syntyneet siihen aikaan
mistä pitäisi puhua. Asiavirheet esimerkiksi musiikkikappaleiden
ensi-esittäjistä saavat niskavillani pystyyn melkein päivittäin. Samoin
joillain kanavilla näyttäisi olevan pääsyvaatimuksena toimittajaksi
pääsylle imbesilliä alempi ÄO. Ohjelmassa/lehtijutussa saattaa olla
hyvä ja mielenkiintoinen vieras, jolla varmasti olisi älykästäkin
sanottavaa, mutta häneltä kysellään idioottimaisia kysymyksiä joihin
vastaamiseen riittää nautaeläimen sielunelämä.
Sama trendi
pitää paikkansa myös joiltain osin historiankirjoittamisen suhteen. Ei
nyt tule äkistään muuta esimerkkiä mieleen kuin joidenkin poliitikkojen
kirjat, joissa mm. Urho Kekkoselle on esitetty sellaisia saatanallisia
rooleja että tämänhetkisen päivänpolitiikan teko paistaa tästä
"historiankirjoituksesta" kilometrien päähän.
Ja sitten kun
yksi älykääpiö on saanut virheellisen sanomansa läpi - muut toistelevat
sitä aivan kritiikittömästi ja ei aikaakaan kun se muuttuu yleiseksi
totuudeksi.
torstai, 22. kesäkuu 2006