Sitten raportoidaan että koska mansikkamaa on lopullisesti villiintynyt eikä sieltä tullut kuin kourallinen mansikoita - entinen mansikkamaan vahti on saanut uuden toimen viinimarjojen vartijana. Täkäläiset linnut ei uskalla tulla tämän muovipöllön läheisyyteen. Johtuu varmaankin siitä että täällä on oikeitakin pöllöjä että tietävät varoa.
Tässä muuten selviää sekin miten meillä kasvatetaan viinimarjoja. Meillä ei koskaan leikata puskia vaan niiden annetaan vain kasvaa aina isommiksi ja isommiksi, nyt jo kuusi puskaa on kasvanut kiinni toisiinsa. Nämä ja kuusi muuta tekevät joka vuosi myös varsin kunnioitettavan sadon. Kissamaun mielestä tämä mun tapani aiheuttaa sen että marjojen keruu on harvinaisen v**tumaista. No, olen varma että vaikka karsisin puskat joka vuosi siisteiksi minitupsuiksi - neiti olisi edelleen samaa mieltä.
Tämä pöllö muuten toi pikantin humoristisen sävyn Kissamaun valmistujaisten kunniaksi vuosi sitten otettuihin ulkokuviin. Se komeili taustalla vähintään puolessa kuvista. ;D
Sitten on vielä liljakuva. Nyt kyllä pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää saada oikein valokuviakin. Tämä on mennyt taas ihan tällaiseksi dokumenttikuvien taltioimiseksi. Mutta kun on ollut tosiaan tota muuta puuhaa niin paljon että kuvaaminen on ollut sellaista oheistoimintaa. No, kyllähän tässä vielä keretään kuvaamaankin.
Meidät muuten kutsuttiin tänään ravitsemusliikelounaalle. Siis varsin epäviralliselle sellaiselle siis, perhepiirissä.
Käytiin tossa "Wanha Nelonen" -paikassa (vai miten se nimi nyt virallisesti on?) eli suomeksi Muuramen Autotalolla. Se on aina Muuramen Autotalo vaikka siellä ei ole myyty autoja kahteenkymmeneen vuoteen. Kyseessä oli siis seisova pöytä "kotiruokaa". Varsin makoisat oli annokset. Söin kalavaihtoehdon (uunilohta) pottumuussilla ja salaatilla. Juomaksi otin kotikaljaa. Muita vaihtoehtoja oli myös niin että pöydät notkuivat. Kinkkukiusaus ja makkarakastike keitinperunoilla näkyi tekevän hyvin kauppansa seuralaisillemme. No, me emme ole varsinaisia kulinaristeja ja naureskelimmekin yhtä toista paikkaa jossa kastiketta ripotellaan muutama pisara lautaselle ja heitetään muutama herneenvarsi ristiin ja hinta on joku aivan pöyristyttävä... Tämän meidän valintamme kustannus oli 7,50 euroa per nuppi, varsin kohtuullista tasoa. Kahvikin olisi sisältynyt hintaan mutta päätimme juoda ne sitten heidän kotonaan Muuramen keskustassa. Emäntä osti kuitenkin sangen makoisat pullat kahvin seuraksi. Nekin tulivat juuri uunista siellä kahvilassa, jossa on myös pitopalvelutoimintaa. Pullien hinta jäi minulle arvoitukseksi kun olin jo mennyt ulos kun kauppoja tehtiin.
