Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mä olen noi herkut jättänyt ketuille ja linnuille syötäviksi. Maistoin kerran tosi erikoista valkkarin näköistä pihlajanmarjaviiniä, jota oli kylmäkäytetty loppusyksystä lämmittämättömässä aitassa ja se oli välillä vähän jäätynyt. Kylmäkäyneessä viinissä ei ollut pienintäkään punaista savyä ja se oli erittäin hyvää. Jos joku harrastaa kotiviinin valmistamista niin kehottaisin testaamaan sellaistakin. Itse en ole viinien kanssa ikänä läträillyt ja yleensäkin kaikenlainen säilöminen on jäänyt sadon pakastamiseen. Kesällä jälkiruoka on puskassa valmiina, senkun menee sinne syömään jälkkärinsä. Helppoa!

Nyt tuli niitä viinimarjoja pakastettua 10 litran sangollinen. Keräsin vuorotellen kaikkia värejä (musta, punainen ja valkoinen) niin että pakastuspussiin tuli aina sitten sellainen sekalainen värilajitelma. Marjojen keräämisessä olen tosi laiska, tiedän että Suomessa on noin viisi miljoonaa minua aktiivisempaa marjanpoimijaa, mutta kyllä mä sen verran kuitenkin jaksoin aktivoitua asian suhteen että sangollisen puhtaita marjoja keräsin. Mulla on sellainen tyyli että en kerää roskia ollenkaan vaan puhtaat marjat vaan sankoon. Jää yksi työvaihe pois eli ei tartte valkkailla märistä painuneista marjoista niitä roskia - suoraan kaksinkertaiseen pakastuspussiin vaan kerta-annos ja pakkaseen.