Olette mahdollisesti ihmetelleet kun kissakuvani ovat niin staattisia
ja pysähtyneitä? Sehän ei ole täysin totta, mutta esille laitetut kyllä
kiistämättä kuuluvat siihen kategoriaan.
Meillähän on nyt tämä Ulpukka, joka on lievästi ilmaistuna varsinainen
Riehu-serkku. Se on hyvin leikkisä, mutta sillä on tytöksi aivan
hirveän rajut otteet. Neidon kynsiin ja hampaisiin tutustuneet (elikkä
Kissamau ja me) eivät uskalla koskea siihen kuin hanskat kädessä kun se
aloittaa "leikkimisen". Vaikka se on niin pieni että eläinlääkärikin
katsoi sitä ja sanoi "ompa se pieni" - se kiusaa isompia kissoja kuin
yleinen syyttäjä. Testasin tänään miten sen hilluminen tallentuu
filmille. Tämä on taas kotialbumimateriaalia pahimmasta päästä, mutta
tarkoitus on demonstroida miten vaikea vilkasta kissaa on kuvata. Tulee
taas kuvasarja.
1. vasen yläkulma: Riehu-serkku eli Ulpukka lököttää rauhallisesti kissojen omalla sohvalla.
2. oikea yläkulma: Riehuja on siirtynyt vaatekaappiin josta se huitoo
ja ronkkii Tyyneä, joka on poliisina noussut katsomaan mikä mellakka
täällä on käynnissä
3. Tyyne on palannut rauhallisesti paikalleen
sohvankulmaan, jonne tuo riehuva noitakissa ilmaantuu sekuntien
murto-osissa huitoen ja elämöiden.
4. Tyyne katselee kriittisesti
lattailla elämöivää Riehu-serkkua. Tätä jatkuu aikansa, kunnes Ulpukka
väsähtää ja palaa paikalleen sohvan toiseen kulmaan.
tiistai, 11. huhtikuu 2006