Otin ensinnäkin paremman kuvan siitä suikero-alpista. Sehän siis on
näin heinäkuussa varsin nätti keltaisissa kukissaan kun sitä on niin
paljon että sen ylitse voi ajella ruohonleikkurilla suruttomasti.
Sitten raportoidaan että koska mansikkamaa on lopullisesti villiintynyt
eikä sieltä tullut kuin kourallinen mansikoita - entinen mansikkamaan
vahti on saanut uuden toimen viinimarjojen vartijana. Täkäläiset linnut
ei uskalla tulla tämän muovipöllön läheisyyteen. Johtuu varmaankin
siitä että täällä on oikeitakin pöllöjä että tietävät varoa.
Tässä muuten selviää sekin miten meillä kasvatetaan viinimarjoja.
Meillä ei koskaan leikata puskia vaan niiden annetaan vain kasvaa aina
isommiksi ja isommiksi, nyt jo kuusi puskaa on kasvanut kiinni
toisiinsa. Nämä ja kuusi muuta tekevät joka vuosi myös varsin
kunnioitettavan sadon. Kissamaun mielestä tämä mun tapani aiheuttaa sen
että marjojen keruu on harvinaisen v**tumaista. No, olen varma että
vaikka karsisin puskat joka vuosi siisteiksi minitupsuiksi - neiti
olisi edelleen samaa mieltä.
Tämä pöllö muuten toi pikantin humoristisen sävyn Kissamaun
valmistujaisten kunniaksi vuosi sitten otettuihin ulkokuviin. Se
komeili taustalla vähintään puolessa kuvista. ;D
Sitten on vielä liljakuva. Nyt kyllä pitäisi ottaa itseä niskasta
kiinni ja yrittää saada oikein valokuviakin. Tämä on mennyt taas ihan
tällaiseksi dokumenttikuvien taltioimiseksi. Mutta kun on ollut tosiaan
tota muuta puuhaa niin paljon että kuvaaminen on ollut sellaista
oheistoimintaa. No, kyllähän tässä vielä keretään kuvaamaankin.
Meidät muuten kutsuttiin tänään ravitsemusliikelounaalle. Siis varsin epäviralliselle sellaiselle siis, perhepiirissä.
Käytiin tossa "Wanha Nelonen" -paikassa (vai miten se nimi nyt virallisesti on?) eli suomeksi Muuramen Autotalolla. Se on aina
Muuramen Autotalo vaikka siellä ei ole myyty autoja kahteenkymmeneen
vuoteen. Kyseessä oli siis seisova pöytä "kotiruokaa". Varsin makoisat
oli annokset. Söin kalavaihtoehdon (uunilohta) pottumuussilla ja
salaatilla. Juomaksi otin kotikaljaa. Muita vaihtoehtoja oli myös niin
että pöydät notkuivat. Kinkkukiusaus ja makkarakastike keitinperunoilla
näkyi tekevän hyvin kauppansa seuralaisillemme. No, me emme ole
varsinaisia kulinaristeja ja naureskelimmekin yhtä toista paikkaa
jossa kastiketta ripotellaan muutama pisara lautaselle ja
heitetään muutama herneenvarsi ristiin ja hinta on joku aivan
pöyristyttävä... Tämän meidän valintamme kustannus oli 7,50 euroa per
nuppi, varsin kohtuullista tasoa. Kahvikin olisi sisältynyt hintaan
mutta päätimme juoda ne sitten heidän kotonaan Muuramen keskustassa.
Emäntä osti kuitenkin sangen makoisat pullat kahvin seuraksi. Nekin
tulivat juuri uunista siellä kahvilassa, jossa on myös
pitopalvelutoimintaa. Pullien hinta jäi minulle arvoitukseksi kun olin
jo mennyt ulos kun kauppoja tehtiin.
lauantai, 22. heinäkuu 2006