Haaskalinnut saalistaa. Olen odottanut ristiriitaisin tuntein Solar Filmsin Matti-elokuvaa. Siinä tullaan tekemään minun sedästäni karikatyyri.
Setäni henkilöön pohjautuvaa hahmoa esittävä Peter Frantzen toteaa Solar Filmsin sivuilla: "Kun
Aleksi kysyi minua Nick Nevadan rooliin, olin aikalailla myyty. Mehän
olimme oppineet tuntemaan toisemme hyvin Pahoissa pojissa.
Hän
sanoi näkevänsä Nickin niin niljakkaana, ettei kukaan normaalijärkinen
haluaisi olla sellainen mulkku. Tyypin pitäisi kuitenkin olla niin
uskottava, että häneen voi samastua.
Luomisprosessi oli suorastaan nautinnollinen.
Ensiajatuksia
ulkoisesta olemuksesta olivat hiukset. Sanoin Aleksille, että voisi
olla toimiva homma saada Nevadalle päähän permanenttiaiheinen luomus.
Aleksi ajatteli heti Carlitos Way -elokuvaa. Siinä Sean Pennilla oli kaamea käkkäräkuontalo,
josta kalju paistoi läpi. Hän tietääkseni nyppi käherrettyä tukkaansa omin käsin ohuemmaksi.
Päädyimme hieman tuuheampaan malliin, joka näytti ja käyttäytyi rottamaisesti, kuten kantajansakin.
Olimme
tyytyväisiä Riikka Virtasen hienosti käsityönä tekemään "näätään",
jonka oma maskeeraajamme Mari huolellisesti asensi päähäni.
Olen
ammattini puolesta joutunut nauttimaan Nickin tyyppisten ihmisten
kiinnostuksesta. Toivon että se auttoi minua tuomaan kankaalle edes
jotain parasta ystävää esittävien niljakkeiden enigmaattisesta
vetovoimasta.
Suurin
osa kohtauksistani oli Matin eli Jasperin kanssa. Hän teki todella
hienon ja rankan tulkinnan, uransa tähän mennessä väkevimmän.
Kohtausten tekeminen oli monesti hysteerisen hauskaa, mutta myös syvästi traagista. Mattimaista menoa siis."
Ymmärrän että Matti-elokuva on fiktiivinen tarina. Ymmärrän senkin että
draaman kaaren takia oikeassa elämässä setäni oli näistä Matin
ympärillä huseeranneista ihmisistä "elokuvallisin" ja värikkäin. Nyt
sitten hänestä tehdään kaikkien Mullqvistien prototyyppi, oikein
nilkkien perusklisee, varsinainen näätä. Aikoinaan minua ja setäni
sisaruksia ärsytti suuresti hänen lapsellisuutensa ja olimme omalta
osaltamme vakiinnuttamassa Mike Sierran taiteilijanimeä - kun kielsimme
häntä esiintymästä julkisesti sukunimellämme (joka on rekisteröity
virallisesti siten että kaikki olemme sukua toisillemme) ja sotkemalla
meitä siihen kohuun. Mike Sierrahan oli hänen radiokoodinimensä
pienkoneen yksityislentäjänä. Siihen aikaanhan puhuttiin lennonjohdon
kanssa sellaista "over and out" -sekundaenglantia, joka on ainakin
minun ikäisilleni tuttu asia ainakin amerikkalaisista elokuvista.
Olen aina karttanut 15 minuutin julkisuutta (kuten muutkin sukulaiseni
lukuunottamatta setääni). Silloin kohun ollessa suurimmillaan havaitsin
myös sen miten väärän kuvan keltainen lehdistö antaa ihmisistä. Vaikka
tiesin miten jotkut asiat menivät oikeesti, niin lööpeissä oli aivan
ihmeellisiä tulkintoja joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa.
No, joka tapauksessa tämän kirjoituksen pointti on siinä että minua
säälittää reuman sairaseläkkeelle runtelema setäni, jonka tiedän olevan
huolissaan minkälainen kuva hänestä elokuvassa annetaan. No, sehän
ilmenee tosta Frantzen läpätyksestä että sitähän viedään siinä kuin
laskiämpäriä. Voin todistaa teille että minun setäni ei ole mikään
vittumaisuuden ilmentymä. Hän ei hyötynyt ystävyydestään Nykäseen
rahallisesti. Hän jopa uhrautui ottamalla syyt niskoilleen Matin jo
siihen aikaan tapahtuneista rikoksista oikeudessa. Hän on vaan
luonteeltaan avulias touhottava ikiteini, joka kaipasi julkisuutta ja
briljanssia.
Minä tunnen setäni ihan toisenlaisena ihmisenä
jolla on hengenpelastusmitali pienen lapsen pelastamisesta jäisestä
koskesta oma henkensä riskeeraten, vuoden tikkakoskelaisena
pesäpalloharrastuksensa vuoksi sekä isäni pikkuveljenä. Olin oikein
ylpeä siitä kun hän oli yksi ainoista joka kykeni heittämään pesäpallon
taittamatta takarajan takaa suoraan lukkarin räpylään, ei muuten
onnistu tänäpäivänäkään monelta... On muuten veljekset kuin yö ja
päivä. Niille jaettiin syntymässä aivan erilaiset luonteet, vaikka
fyysisiltä piirteiltään muistuttavatkin toisiaan.
Tässäkään
entryssä ei ole kuvaa. Tämä on Jyväskylä-aiheinen postaus.
Jyväskyläläisyydestä ja sukulaisistani huolimatta olen itse nähnyt
Nykäsen livenä kaksi kertaa. Kerran ajettiin autolla peräkkäin
Seppälästä keskustaan 1980-luvulla ja sitten näin Keljonkankaan
Kotiväylässä Matin siideriostoksilla muistaakseni silloin kun niille
oli tullut ensimmäinen ero Mervistä. Varsinainen suurkaupunki tämä
Jyväskylä!
Isäni suvusta saisi toisenkin elokuvan. Kissamaun
kanssa olemme pohtineet että se olisi mielettömän hieno sukusaaga jossa
on kuusi vihollismaasta tullutta sisarusta joista pojat ilmoittautuvat
vapaaehtoisina Suomen armeijaan taistelemaan sodassa entistä
kotimaataan vastaan ja kuinka siinä sitten kävikään...
sunnuntai, 8. tammikuu 2006