Oli tässä puhe että olen menossa pihamaalle pyörittelemään ja
kantelemaan edestakaisin kivenmurikoita. Tällainen kummeli siitä sitten
syntyi. Keräsin ylimääräiseksi jääneet kukkapenkkien reunakivet yhteen
kasaan, jonka päälle istutin sammaleita ja keltamaksaruohoa. Nyt vaan
sopii toivoa ettei kukaan törttö törmää siihen autolla.
Olen varma että kyseinen kivikasa aiheuttaa jälkipolvissa suurta
ihmetystä. Voin jo kuvitella tulevien arkeologien spekulaatiot: tällä
perheellä oli pihassa uhripaikka jonka äärellä he suorittivat
veretseisauttavia bakkanaalejaan ja rituaalimenojaan -
tai ehkä he tulevat siihen päätelmään että kotialttari on käytönpuutteessa päässyt sammaloitumaan.
Niin. Ikävä kyllä lomat olisi sitten tämän ehtoon jälkeen pidetty ja
niinmuodoin huomenna kasilta on hinattava luunsa duuniin :( ...eipä
sille mitään mahda kun lotto ei taaskaan tärpännyt. Perheellisen on yritettävä!
Mikähän kyseisen toteamuksen historia mahtaa olla? Meillä on perheessä
viljelty sitä runsaasti niin kauan kuin muistan, mahtaisko olla muisto
jostain 60-luvun pioneeriaikojen teevee-ohjelmasta?
Eipä ole tiedossa mitään pehmeää laskua työelämään vaan on aloitettava
painamaan heti täydellä höyryllä... Mukavaa työviikkoa ja arkista
aherrusta itsekullekin!
sunnuntai, 13. elokuu 2006