Heti kun on päivän puutarhahommissa tänne näkyi kertyneen runsaasti kommentteja...
Aloitetaanpa Veijosta... Nimma kirjoitti tuonne kommenttilootaan: "Palailen
tästä monen viikon kesälomatauon jälkeen nettiin surffailemaan. Olipa
kiva löytää sivuiltasi nyt jo oma kategoria Veijolle! Koskaan ei ole
liian myöhäistä aloittaa Veijo-kategoriaa!!
Veijon kuvia katsellessani aloin pohtia myös hänen luonteenpiirteitään.
Onko Veijo kenties tyhjäpäinen kaunokainen, jonka silmien salaperäinen
katse selittyy yksinkertaisesti sillä, ettei niiden takana liiku
mikään? Vai kulminoituuko Veijoon tuhansien vuosien salaperäinen
kissanviisaus, joka paistaa sen silmistä ja tallentuu kameran
muistikortille? Onko Veijo perheen leikkisä ilopilleri vai
kärsivällinen kaveri, joka ei turhista hätkähdä? Saalistaako Veijo yön
pimeydessä vai tyytyykö nauttimaan kissanpäivistä lattialla olevassa
auringonläikässä? Ahmiiko Veijo raksut kuin raksut jopa kaverin
kupista, vai valikoiko hän herkkupalat oman gurmee-kitalakensa
mukaisesti? Millainen on Veijon sielu?"
Veijo ei ole
tyhjäpäinen bimbo, mutta toisaalta se ei myöskään ole varsinainen
intellektuelli. Se on viidestä kissastamme se joka keksi miten
jääkaappi avataan seuraamalla miten ihmiset sen tekevät. Siksi meidän
jenkkimallisen jääkaapin edessä on aina pidettävä 10 litran täysinäistä
vesikanisteria painona ja toinen jääkaappi oli piilotettava
ulkoeteiseen Veijon ulottumattomiin. Jos Veke tietää muonaa olevan
(sehän suorittaa kauppakassiin inventaarion ennenkuin kerkeät purkaa
sen kaappiin) - edes painava kanisteri ei estä oven avaamista (Veijohan
on kooltaan pienen koiran kokoinen ja erittäin voimakas). Veijon
intohimona on siis syöpöttely. Se ei ole niinkään gourmet-tyyppistä
herkkuperseisyyttä vaan aterioimista ihan noin vaan yleisesti. Lukuisat
ovat ne kerrat kun Veijo on suorittanut ratsian ruokakaappiin ja töistä
palattuamme lattialla on vain tyhjä paketti kinkkua tai jotain muuta.
Oven sulkemista se ei ole omaksunut... No, Veijon omatoimisuuden
hedelmistä nauttivat muutkin katit mielihyvin.
Veijo ei ole
varsinainen eloisa ilopilleri ja aika laiskakin se on leikkimään, mutta
se keksii aina kaikkien lelujen toiminnallisuuden välittömästi.
Esimerkiksi jos meillä vingahtaa vinkulelu - kuulohavainnon voi
arvioida varmuudella siten että asialla on todennäköisesti Ulpukka tai
Veijo. Jos vinkumiseen yhdistetään norjankielinen jutustelu, silloin
sen täytyy olla Veksu.
Veke on sellainen vakavahenkinen
jörrikkä ja se on erittäin varautunut vieraiden ihmisten suhteen (se
oli sitä jo ennen viimekesäistä karkureissua - ominaisuus omaksuttu
löytökissa Tyyneltä). Se ei esimerkiksi harrasta juurikaan itse syliin
tulemista, mutta kuten kuvien yleisimmästä paikasta keittiön pöydällä
havaitsee se tulee hyvin lähelle meitä muuten = nenän eteen. Jos otat
sen syliin Veijon kasvoille ilmeistyy tuo miehekkään vaivautunut ilme -
voi ei, hellyydenosoituksia, en mä ole mikään vauva, hei! Oheisessa
kuvassa (joka on raaka osarajaus alkuperäisestä, koska Vekeä pitelevä
Kissamau ei antaisi tätä muuten julkaista) näkee hyvin tämän ilmeen ja
sen miten kookas Veke on.
Veijo on henkisesti toipunut hyvin syksyisestä kuukausien karkumatkasta
vaikka ensimmäisen viikon se oli äärimmäisen väsynyt ja istuskeli usein
ajatuksissaan. Nyt se on palautunut täysin entiselleen.
Se on
varsin utelias ja osallistuu kaikkeen tekemiseen päältäkatsojan
roolissa. Tämän äärettömän uteliaisuuden takia meillä ei voi pitää
mitään kasveja sisällä, Veijo on heti suorittamassa empiirisiä
makutestejään ja sotkuahan siitä seuraa. Ilkeämielinen Veijo ei missään
mielessä ole mutta lauman arvoasteikossa ylempänä olevaa Sepeä se
muistaa haastaa päivittäin. Se ei ole mitään varsinaista kollitappelua
vaan sellaista uhittelua ja koijaamista. Ulpukan kanssa sen sijaan
Veijokin on välillä hätää kärsimässä kun tämä pieni mutta pippurinen
pirpana ottaa kaulasta painiotteen ja lähtee vääntämään nurin tai tulee
viereen, nuuskaiseen ja täppää sitten muina naisina nenään. Sekin on
nähty että Veksu juoksee karkuun Ullaa.
Tämä on se tyypillistäkin tyypillisempi otos Veijosta. Suuri
nautiskelija on mallannut itsensä perheyhteisön keskeisimmälle paikalle
hyviin tarkkailuasemiin savolaistyylisenä päällysmiehenä josta se
raukeana seurailee muiden puuhailua tai vetäisee tirsat. Ja
jonkunlainen ylläripala olisi myös kiva löytää päivittäin normaalin
ruokavalion ohessa.
Ja sitten on vielä mainittava tämä viattomuus tyyliin: "Se en ollu
muuten minä". Vaikka Veijo jäisi itseteossa kiinni jostain kielletystä
puuhastelusta, niin sen ilme sanoo "Mitään en oo tehnyt ja tällainen
hälinä".
tiistai, 18. heinäkuu 2006