GF meni tunnustamaan että lomansa jo lopettaneille on kuin puukkoa
pyörittelisi haavassa kun mässäilee kuvakerronnalla rattoisasta
mökkipäivästä. Vaan arvaappa oliko vaikeeta odottaa sen loman alkua kun
te kerkesitte hehkuttaa leediänne jo monta viikkoa?
Tällainen oli siis homman nimi:
Ensin ajaa karautimme Mauri Pekkarisen nimikkosillasta Vespuolelle Korpilahtea.
Sitten kaivoin peräkontista työmaan eli matot. Huomatkaa kätevä astia, jolla mattojen matka suoritetaan.
Painepesurilla homma käy kätevästi, joten aikaa jää myös maisemien
ihailuun. Joskin isäni kysyi yhdessä vaiheessa ennenkuin aloitin
mattopyykin äidiltä: "Mihinkäs se valokuvaaja meni?". Tarkoitus oli
palauttaa minut työn ääreen.
Laituri. Lämmitimme tietysti saunan ja kävimme uimassa. Vesi oli kuin
linnunmaitoa. Muistuttaisin että uiminen järvessä on ihanaa jos
jollakin on se vielä kokematta tältä kesältä. Vesi oli matalalla, mutta
ei niin matalalla kuin pelkäsin. Täällähän alkaa olla jo melkoinen
kuivuus. Sen näkee myös mattokuvan maahan rapisseista kuivaneista
lehdistä.
Pohjois-Päijänteen rannat ovat kuuluisia kivikkoisuudestaan. Tässäkin
rannassa suurimmat kivet ovat talon kokoisia. Se tosiseikka tekee
laiturinrakennuksesta haastavan projektin jollei halua tehdä sitä joka
kesä uudestaan ja jos se tarvitaan veneilyä varten. Veden liikettä on
aina ihana seurata.
keskiviikko, 2. elokuu 2006