Tourulan Kivääritehtaalla tuli käväistyä. Tai siis eihän siellä enää mitään kiväärejä ole valmistettu aikoihin. Tästä nyt pidä hentomielisten säikähtää, mutta se yllytti minut sangen militäärisiin muisteluihin. Olenhan asunut Tourulassa 4-vuotiaasta yli kolmekymppiseksi. Kuvat eivät ole erityisen sotaisia.
210666.jpg

210667.jpg

210670.jpg

"1920- ja 1930-luvuilla Jyväskylään ja lähiympäristöön sijoitettiin puolustusvoimien aseteollisuutta. Jyväskylää pidettiin strategisesti sopivana paikkana, koska se sijaitsi vihollisen lentosäteen kannalta kyllin kaukana rajalta ja rannikolta. Liikenneyhteydet olivat hyvät ja teollisuutta ennestään niin paljon, että työväkeä ja asuntoja oli saatavissa. Ensimmäiseksi perustettiin ruutitehdas reilun kymmenen kilometrin päähän kaupungista, Laukaan Vihtavuoreen vuonna 1922. Toisena oli vuorossa Valtion kivääritehdas Tourulaan vuonna 1927 ja lopuksi tykkitehdas Rautpohjaan vuonna 1936. Tehtailla oli kaupungille huomattava taloudellinen merkitys. Varsinkin tykkitehtaan tulo helpotti pula-ajan jälkeisessä tilanteessa huomattavasti." Lähde: Jyväskylä
***

"Tuleb meeles pidada, et nemadki ei ole rohkem kui inimesed. Tina hakkab nende peale niisama nagu teistelegi." (Vänrikki Koskelan repliikki V. Linnan teoksesta "TUNDMATU SÖDUR", tölkinud HELMI ELLER ja ENDEL MALLENE; Tallinn 1996) Lähde GunWriters
***

"M/26 Lahti-Saloranta on aseteknikko Aimo Lahden ja Kapteeni Arvo Salorannan kehittämä pikakivääri. Asetta alettiin valmistaa 1928, ensiksi koesarjoina ja myöhemmin sarjatuotantona. Aluksi aseeseen oli tarjolla kapasiteetiltaan pieni 20 patruunan kaarilipas, mutta 30-luvulla asetta varten kehiteltiin 75 patruunan rumpulipas, jota Suomen armeija ei silti tiettävästi käyttänyt.

Aseen pääsuunnittelijana toiminut Aimo Lahti kehitteli samaan aikaan myös Suomi-konepistoolia ja aseet muistuttavatkin toimintatavoiltaan hieman toisiaan. Vaikka Lahti-Saloranta pikakivääri ei ollut aivan yhtä luotettava kenttäolosuhteissa kuin esimerkiksi venäläinen Degtjarev DP, tutummin "Emma", niin oli ase silti Suomen Puolustusvoimien koulutuskäytössä 60-luvulle asti. Veijo Meren teoksen Suurta olla pieni kansa mukaan ase sai talvisodan alkuvaiheessa huonoa mainetta, sillä sen käyttäjille ei ollut neuvottu varastorasvan poistamista. Pakkasessa varastorasva jumiutti aseen ensimmäisessä taistelukosketuksessa. Myöhemmin ongelma poistui." Lähde Wikipedia
***

"Asekonstruktööri Lahden toivomus, että rakenteeltaan lopullinen SUOMI-konepistooli malli 1930 valmistettaisiin kokonaan Suomessa suomalaisella työvoimalla, voitiin toteuttaa. A.J. Lahden oma senaikainen työnantaja VALTION KIVÄÄRITEHDAS oli pula-ajasta huolimatta ylityöllistetty L/S 26-pikakiväärien tuotannon alettua erinäisten viivästysten jälkeen. Tahti oli "pyssy päivässä, kaksi parhaassa + muut työt siinä sivussa". Tehdas oli alkuaan rakennettu Jyväskylään juuri L/S 26:n tuotantolaitokseksi.

Jyväskylän seudulla oli enemmältikin aseteollisuutta: Ase- ja piippuseppä JOONAS MATARAISEN paja, jota saattoi jopa tehtaaksi kutsua, sekä TIKKAKOSKEN RAUTA- JA PUUTEOLLISUUS Oy, joka oli valmistanut Maxim- konekiväärien varaosia jo maailmansodan aikana ja laajentanut sittemmin tuotevalikoimaansa, aloittaen aseenpiippujen ja aseidenkin valmistuksen vuodesta 1928 alkaen.

Tikkakosken "ruukilla" oli kasvava tuotantokapasiteetti. Aimo J. Lahdella ja Konepistooli Oy:llä oli myytävänä tuote-idea, jonka esiasteet olivat jo käytössä kokeiltuja ja toimiviksi todettuja. SUOMI-konepistooliksi jo virallisestikin nimitetyn aseen uusimman mallin 1930 valmistuslisenssi ja patenttioikeudet vaihtoivat omistajaa keskikesällä 1930 hintaan 65 000 mk käteisenä ja 5 %:n royalty jokaisen valmistuneen aseen tehtaanhinnasta.
Konepistooli Oy:n yhtiömiehet jakoivat saaliin, solmivat sopimuksen "provikoiden" jaosta ja purkivat tarpeettomaksi käyneen yhtiön, hajaantuen kukin omiin leipätöihinsä "sotavaltion" palveluksessa." Lähde GunWriters
***
Legendaarisen asesuunnittelija Aimo Lahden kuuluisin aikaansaannos oli Suomi-konepistooli.
"KADEHTIJOITA RIITTÄÄ AINA...Jotkut aikalaiset irvileuat vihjailivat, konstruktööri Aimo J. Lahden "muodollisen pätevyyden" vajavuuteen viitaten, että "kun ei kansakoulun laskuoppi riitä lujuuslaskelmien laadintaan, käskee Lahti lisätä rautaa reiän ympärille." Vuonna 1930 oli johtavalla asekonstruktöörillä jo monia insinöörejä ja kai jokunen dipl. inssikin alaisinaan laatimassa laskelmia. Synnynnäinen nero saattoi keskittyä olennaiseen ja delegoida lillukanvarsissa räpistelyn niille, joille laskukoneen veivaamisesta palkkakin maksettiin.

Monetkin maineikkaat keksijät ovat olleet, kautta aikojen, tavallisia kansanmiehiä. Moni oivallinen idea on myöskin pantu pilalle luovuttamalla se oppineempien "muodollisesti pätevien" henkilöiden tutkittavaksi ja "paranneltavaksi". Tavallisin keksintöjen kohtalo on tietysti päätyminen Mappiin "Ö", koska "muodollisesti pätevät asiantuntijat" tuomitsevat idean toteutuskelvottomaksi tai kaupallisesti kannattamattomaksi." Lähde Gunwriters

Huom. Tästä jutusta on laajennettu versio toisessa blogissani.