Omatoiminen rytmiryhmämme onnistui tänään aikaansaamaan eitoivotun perjantaispektaakkelin meidän pihassa. Apuun piti hälyyttää oikein pelastuslaitos, kun harrastajametsurille sattui laskentavirhe ja meinasi kaatua valtava koivu meidän talon päälle.

Olen aina ollut sitä mieltä että talomme takana olevat pitkät puut ovat aika vaarallisia ja niiden kaataminen tuottaa varmasti ongelmia. Tiikkarilainen eläkeläinen, nykyinen harrastajametsuri, onnistui kuitenkin tämän kesän ja aiempien vuosien saavutuksillaan vakuuttamaan minut että niiden koivujen kaataminen on nyt ajankohtaista ja kutsuin hänet toteuttamaan kutsumustaan pihamme massiivikoivujen kaatoon..

Ja ei muuta kuin hommiin! Mietittiin kaatosuunta, vedettiin vinssillä ja köysillä veto kaatosuuntaan, tehtiin kaatokolo kaatumissuunnan puolelle ja lähdettiin sahaamaan puuta poikki... Ei jumalauta, se murtuikin kaatokolon vierestä ja kaatui toisen puun varaan 45 astetta aivan väärään suuntaan eli justiinsa sinne minne ei pitänyt. Se siis roikkui pienemmän taloon kallellaan päin olleen puun varassa niin että jos se tipahtaisi saataisiin seinään valtava aukko ja kattokin pykälää alemmaksi, tv-antennijärjestelmästä puhumattakaan. Lähestyvän katastrofin säikäyttäminä vielä vähän aikaa aherrettiin jo katkaistun puun alla vinssin ja köyden kiinnittämiseksi siihen toiseen puuhun joka piti konkelon pystyssä ja vinssiin vielä veto metsäänpäin.

Tässä vaiheessa vihelsin hurjaluontoisen harrastajametsurin pelin poikki ja soitin apua pelastuslaitokselta. Sieltä laitettiinkin raskaampi iskuryhmä taloa pelastamaan. Kaikkein kauimmin vei nostoauton ajaminen pihaan jossa ei tietenkään ole ajoväylää pienemmällekään kulkupelille ja paloauton tukeminen siten ettei se keikahda kumoon. Sitten palomiehet koriin, kori ylös, oksien karsintaa ja köysi kiinni vaaralliseen puuhun ja taas maahan sahaamaan pienempi puu poikki. Sitten koko puuhässäkkä eli molemmat puut tömähtivät maahan just siihen kohtaan mihin oli ollut harrastajametsurin alkuperäinen suunnitelmakin.

Mitä tästä opimme? Suurten puiden kaato on aina vaarallista. Vaikka miten hyvin suunnittelet ja homma on AINA ennenkin mennyt suunnitelmien mukaan - niin homma voi lähteä menemään silti pieleen. Annoin myös isälle sellaiset ohjeet kun hän on jo yli 70-vuotias että hankkii kevyemmät harrasteet kuin massiivipuiden kaato ja kivien räjäyttely.

Kiitän siis asiantuntevia pelastuslaitoksen miehiä talon turvaamisesta. Heidän ansiostaan lähes varmalta näyttänyt katastrofi vältettiin.
148038.jpg
Kaatuva puu roikkuu talomme yllä.

148039.jpg
Kuvattu pelastustapahtuma meidän talon kuistilta.
148040.jpg

148042.jpg
Tästä meni kyllä oppi ainakin minulle jakeluun kertalaakista. Jos joku puu näyttää vaaralliselta kaataa - se on myös sitä. Me tyydymme askarteleen pikkupuiden parissa ja kun seuraava massiivipuu vaatii kaatamista pyydämme paikalle ammattimetsurin.