Omatoiminen rytmiryhmämme onnistui tänään aikaansaamaan eitoivotun
perjantaispektaakkelin meidän pihassa. Apuun piti hälyyttää oikein
pelastuslaitos, kun harrastajametsurille sattui laskentavirhe ja
meinasi kaatua valtava koivu meidän talon päälle.
Olen aina ollut sitä mieltä että talomme takana olevat pitkät puut ovat
aika vaarallisia ja niiden kaataminen tuottaa varmasti ongelmia.
Tiikkarilainen eläkeläinen, nykyinen harrastajametsuri, onnistui
kuitenkin tämän kesän ja aiempien vuosien saavutuksillaan vakuuttamaan
minut että niiden koivujen kaataminen on nyt ajankohtaista ja kutsuin
hänet toteuttamaan kutsumustaan pihamme massiivikoivujen kaatoon..
Ja ei muuta kuin hommiin! Mietittiin kaatosuunta, vedettiin vinssillä
ja köysillä veto kaatosuuntaan, tehtiin kaatokolo kaatumissuunnan
puolelle ja lähdettiin sahaamaan puuta poikki... Ei jumalauta, se
murtuikin kaatokolon vierestä ja kaatui toisen puun varaan 45 astetta
aivan väärään suuntaan eli justiinsa sinne minne ei pitänyt. Se siis
roikkui pienemmän taloon kallellaan päin olleen puun varassa niin että
jos se tipahtaisi saataisiin seinään valtava aukko ja kattokin pykälää
alemmaksi, tv-antennijärjestelmästä puhumattakaan. Lähestyvän
katastrofin säikäyttäminä vielä vähän aikaa aherrettiin jo katkaistun puun alla vinssin ja köyden kiinnittämiseksi siihen toiseen puuhun joka piti konkelon pystyssä ja vinssiin vielä veto metsäänpäin.
Tässä vaiheessa vihelsin hurjaluontoisen harrastajametsurin pelin
poikki ja soitin apua pelastuslaitokselta. Sieltä laitettiinkin
raskaampi iskuryhmä taloa pelastamaan. Kaikkein kauimmin vei nostoauton
ajaminen pihaan jossa ei tietenkään ole ajoväylää pienemmällekään
kulkupelille ja paloauton tukeminen siten ettei se keikahda kumoon.
Sitten palomiehet koriin, kori ylös, oksien karsintaa ja köysi kiinni
vaaralliseen puuhun ja taas maahan sahaamaan pienempi puu poikki.
Sitten koko puuhässäkkä eli molemmat puut tömähtivät maahan just siihen
kohtaan mihin oli ollut harrastajametsurin alkuperäinen suunnitelmakin.
Mitä tästä opimme? Suurten puiden kaato on aina vaarallista. Vaikka
miten hyvin suunnittelet ja homma on AINA ennenkin mennyt suunnitelmien
mukaan - niin homma voi lähteä menemään silti pieleen. Annoin myös
isälle sellaiset ohjeet kun hän on jo yli 70-vuotias että hankkii
kevyemmät harrasteet kuin massiivipuiden kaato ja kivien räjäyttely.
Kiitän siis asiantuntevia pelastuslaitoksen miehiä talon turvaamisesta.
Heidän ansiostaan lähes varmalta näyttänyt katastrofi vältettiin.
Kaatuva puu roikkuu talomme yllä.
Kuvattu pelastustapahtuma meidän talon kuistilta.
Tästä meni kyllä oppi ainakin minulle jakeluun kertalaakista. Jos joku
puu näyttää vaaralliselta kaataa - se on myös sitä. Me tyydymme
askarteleen pikkupuiden parissa ja kun seuraava massiivipuu vaatii
kaatamista pyydämme paikalle ammattimetsurin.
perjantai, 11. elokuu 2006