Tähän on tulossa Valokuvatorstain tämänkertaisen aiheen - rumuus kuva/kuvat kohtapuoliin. Läksin liikkeelle lukemalla tämän jutun kauneuden olemuksesta kun luulin että se on rumuuden vastakohta. Näinhän se ei yksioikoisesti ole vaan himppunen rumuutta antaa kaivattua särmää äärimmäiselle kauneudelle. Lukaiskaapa aikanne kuluksi juttu kun minä sillä väliin käyn kuvaamassa kuvia.

EDIT: Eli nyt on kuvat kuvattu ja jatkan tämän kirjoituksen loppuun. Kuten Ulla E jo kommenteissa totesi ilman kuviakin että siteeraamani teksti on vahva (siitä kiitos Juhani Riskulle). Jos tiivistäisin vielä tähän tämänpäiväisen rumuus-teeman kannalta oleellisen, eli siis:
"Kauneuden vastakohta ei ole rumuus, vaan rakkaudettomuus, valhe, petos ja elämänvastaisuus. Rumuus on subjektiivisuuden pintarakenteiden semanttinen hätävara, kevytkäsite, jonka sisältö paljastaa filosofin (lue filosofian tai estetiikan tutkijan) vastuuttomuuden: puhetta riittää, mutta ei tekoja. Kun filosofin päälle langetetaan pahin mahdollinen tuomio - synnytä sitä mistä puhut - tämä suupaltti surkastuu henkisiin mittoihinsa. Filosofien globaali ongelma, kokonaisen ihmisen puute itsessä, on saastuttanut kauneuden ja sen myötä taiteen sisällön. Terroristilogiikka, joka on sallittua ja hyväksyttyä journalisteille, poliitikoille ja taiteilijoille, on vallannut jo filosofitkin. Kun filosofit laboroivat ja koskettavat pinseteillä todellisuutta jonkinlaisen universaalin aatteen täyttäminä, he eivät voi enää koskettaa todellisuutta ja ihmislähtöistä maailmaa. Kauneuden vastakohta ei olekaan rumuus, vaan tahallinen välinpitämättömyys, tekojen laiminlyönti, asioiden yksinkertaistaminen ja ahne opportunistinen hyöty."
Nyt vain kävi sitten niin että vaikka näin hyvin ohjeistuksin läksin liikkeelle niin mitään todella omastani mielestä rumaa en saanut kuvatuksi. Ulkoisilta piirteiltään kauniskin ihminen on minusta ruma jos hänessä asuu ilkeys, rakkaudettomuus, ahneus ja pahantahtoisuus.(Lisäsin ensin listaan "empatian puute", mutta otin sen pois sillä tarkoitan täysin tunteetonta ja kylmää ihmistä).

Tähän pohdintaan oli kirvoittanut Riskun ARS2001 näyttelysssä nähty Andres Serranon teos jossa vatkattiin vitsaa, spermaa ja verta. Olisin tietysti voinut lähteä sille tielle että olisin kuvannut tähän meidän ulkohuussin sisällön, meillä on sellainenkin kesäistä elämystuotantoa varten. Mutta tyydyin sitten kuvaamaan nämä tumpit jotka lilluvat kesäisen sadekuuron jäljiltä vedessä.
123664.jpg.

Sitten onkin jo kuva rumasta arkkitehtuurista, jossa julkealla tavalla ihmisen aikaansaannokset ovat samalla nousukasmaisia ja täysin vailla yhteyttä ihmiseen ja luontoon. Tämä on siis kuvasarjan ensimmäisen kuvan sisältö. Toisessa kuvassa on jo monimutkaisempaa historiikkia... Tämä tiilikolossi on Jyväskylän kuuluisa Lutakko (Tanssisali Lutakko). Kaupungista on viimevuosikymmeninä purettu niin paljon vanhaa ja rakennettu tuollaista tyylitöntä kerskarakennusta, että tuon talon kohdalla paikallisten mitta täyttyi. Vaikka se on ulkonäöltään suorastaan karu - sen suojaksi nousi kansanliike joka pelasti sen purkamiselta. Nuo molemmat sijaitsevat Jyväskylän matkakeskuksen vieressä että siinäpä meillä maamerkkejä kerrakseen.
123666.jpg

Seuraavaksi voisimme ottaa ruman ilmeen, joka turvallisuuden vuoksi on kissan naamalla. Varmaan tulisi sanomista jos tähän teemaan liittäisi muun ihmisen kuin itsensä. Minusta kyllä helposti saisi Bresneviläisine kulmakarvoineni ruman kuvan, mutta jätetään sekin nyt laittamatta. Siis ruma ilme, joskin hassu:
123667.jpg

Ja lopuksi niinkin triviaali asia kuin rumat sisustukselliset ratkaisut. Meillä löytyy runsaasti kohteita joissa likvidin valuutan puute on ensin vaikuttanut jonkun yksityiskohdan syntyyn, jolloin käytännön tarve on ollut tärkeämpi seikka kuin ulkonäkö. Sitten se on vain vuosien saatossa vakiintunut siihen tyyliin "onhan se helvetin ruma, mutta kun silmä on jo tottunut". Näistä yksityiskohdista huvittavimmat ovat tuo KISSOJEN korkeimman omatoimisesti repimä sohva, josta emme todennäköisesti koskaan pääse eroon sekä nuo grillipaikan valkoiset muovituolit, jotka ovat osoittautuneet ikuisiksi eivätkä mene rikki millään. Ehkä erikoisin ratkaisu on tuo saunan edessä oleva "patio" joka koostuu kolmesta vanerinpalasta. Ne tuli alkujaan laitettua siihen ettei vilvoitellessaan kuljettaisi keväisin rapaa jaloissa saunaan. Siitä taitaa olla kohta kymmenisen vuotta kun ne "asennettiin". En viitsi nyt suoraan siteerata Kissamaun kommenttia mutta siinä viitataan erääseen etniseen ryhmään joka stereotypian mukaan harrastaisi kyseistä "tyyliä". Selkeyden vuoksi on mainittava että todellisuudessa en kuulu tähän vähemmistöön.
123669.jpg

Siis summa summarum. Siteeramani teksti oli asiallinen, mutta kuviini en sellaista todellista rumuutta löytänyt lainkaan. Lähinnä näitä kuvaisi rumuuden sijasta epäsiisti, nousukasmainen ja piittaamaton, kummallinen ja nuhruinen. Vaikea aihe.

"Kauneuden ympärillä vallitseva sekamelska sallii taiteeksi, kauneudeksi ja todellisuudeksi mitä tahansa. Tämä keskustelullinen ja elämänasenteellinen vastuuttomuus ei voi johtaa kuin terrorismiin, jota on hyväksyttävä kodista kouluun ja opettajista filosofeihin. Niin kauan kun sota on kaunis, kissan hirttäminen ja veri-pissa-sperma vatkaimessa taidetta, eivätkä rikoksia ja sairautta, on hyväksyttävä amerikkalaisen tarkka-ampujan osumat taiteeksi ja kotimainen supermarketin räjäyttäminen draamaksi. Siis eräänlaista ihmistäydellisyyttä, kauneuttako? Taidetta?

Käsitteellinen epätäsmällisyys ja virheellisyys johtaa yhä sekavampaan kauneuskäsitykseen. Kun koulu saarnaa kuvalukutaitoa, joudumme kolminkertaiseen epäymmärrykseen: Kuva esiintyy ihmistodellisuudessa vain verkkokalvoilla, sielläkin kaksin kappalein ja onnettomuudeksemme molemmat nurinpäin. Taiteessa kuva on aina pintaa, tapettia. Tai käsitteiden monimerkityksisyyden tahallista harhakäyttöä. Lukemisessa evoluutio on edennyt jo kohtuulliseen selkokieliseen tasoon. Matkaa on vielä taitettava käsitteellisyydestä kohti runoutta. Entä taitoja, mitä laatua ja määrää meillä niitä on? Taito synnyttä, taito tehdä, taito ymmärtää. Kuvalukutaito? Mitä olisi todellisuusymmärryskyky? Sama henkilö jo kauneutta ymmärtääkin, ellei peräti synnytä. Nämä lauseet lausuttuaan voi vain todeta, että ihminen on tuomittu Gaussin jakautuman kohtaloon. Suurin osa joutuu määrittelemään kauneuden minimikriteerioiden mukaan, jottei harha kauneusrahvaan onnettomuudesta paljastuisi.

Olisi myös hauska tietää, missä kohtaa pupillin ja chiasma optican välissä muodostuvat ihmiskuva, maailmankuva, kaupunkikuva ja ammattikuva. Jotenkin tuntuu, että kauneus ja kuva eivät olekaan kovin läheisiä sukulaisia. Samoin jos sana ´käsitys´ voisi korvata sanan ´kuva´, pitäisi kaiketi korvata sana ´nähdä´ sanalla ´ymmärtää´. Tässä kohtaa putoavat lähes kaikki kuvan ja lukemisen kanssa harhailevat aikuiset pelistä, siis kuvataiteilijat, taiteentutkijat, filosofit ja opettajat. Sukupolvien ajaksi, kunnes tavoittavat verkkokalvokokemusta astetta syvemmän todellisuuskokemuksen. Kauneus katsojan silmissä? Pikemminkin ymmärryksessä, jos sitä riittää."(Juhani Risku)