Olen allerginen historian vääristelemiselle niin suurissa kuin pienissäkin asioissa. Asiat pitää sanoa niinkuin ne on.

 Taiteilija Kapanen on kiinnittänyt huomionsa kulttuuritoimittajien kömmähdyksiin valokuvauksen saralla. Valitettavasti tuo epäpätevyys, tietämättömyys ja muistamattomuus on varsin yleistä muillakin sektoreilla kuin kulttuurin alueella. Suurin osa radiokanavista esimerkiksi suoltaa aivan täysin toimittamatonta soodaa ja suoranaista lööperiä, että en kestä kuunnella kyseisestä ohjelmagenrestä kuin Pietarinkadun Oilersia, jossa on sentään asennetta. Shit music only!

Johtuvatkohan nuo asiavirheet siitä että toimittajat ovat hädin tuskin teini-iän ohittaneita pilttejä, jotka eivät olleet edes syntyneet siihen aikaan mistä pitäisi puhua. Asiavirheet esimerkiksi musiikkikappaleiden ensi-esittäjistä saavat niskavillani pystyyn melkein päivittäin. Samoin joillain kanavilla näyttäisi olevan pääsyvaatimuksena toimittajaksi pääsylle imbesilliä alempi ÄO. Ohjelmassa/lehtijutussa saattaa olla hyvä ja mielenkiintoinen vieras, jolla varmasti olisi älykästäkin sanottavaa, mutta häneltä kysellään idioottimaisia kysymyksiä joihin vastaamiseen riittää nautaeläimen sielunelämä.

Sama trendi pitää paikkansa myös joiltain osin historiankirjoittamisen suhteen. Ei nyt tule äkistään muuta esimerkkiä mieleen kuin joidenkin poliitikkojen kirjat, joissa mm. Urho Kekkoselle on esitetty sellaisia saatanallisia rooleja että tämänhetkisen päivänpolitiikan teko paistaa tästä "historiankirjoituksesta" kilometrien päähän.

Ja sitten kun yksi älykääpiö on saanut virheellisen sanomansa läpi - muut toistelevat sitä aivan kritiikittömästi ja ei aikaakaan kun se muuttuu yleiseksi totuudeksi.