Katoin telkasta kaksi hienoo dokumenttia tänään. Eka kertoi Japanin jälleenrakennuksesta sodan jälkeen ja nyt illalla tuli suomalainen Vaiettu murhenäytelmä. Se kertoi Elisenvaaran rautatieaseman pommituksesta samana päivänä kun Viipuri luhistui juhannusviikolla 1944. Varttitunnissa kuoli vilkkaalla risteysasemalla ainakin 134 ihmistä, suurin osa sotaa paenneita naisia ja lapsia.

Kriisihoidosta ei silloin tiedetty mitään. Karjalaisten sopeutumiskyvystä kertoo sekin tarina kun tässä pommituksessa orvoksi jäänyt pikkutyttö kiikutettiin poikansa kanssa evakkomatkalla olleen naisen luo ja kysyttiin että VOITTEKO OTTAA. Tyttö otettiin ja matkaa jatkettiin Suomeen kolmestaan.
62346.jpg