Katoin telkasta kaksi hienoo dokumenttia tänään. Eka kertoi Japanin
jälleenrakennuksesta sodan jälkeen ja nyt illalla tuli suomalainen Vaiettu murhenäytelmä.
Se kertoi Elisenvaaran rautatieaseman pommituksesta samana päivänä kun
Viipuri luhistui juhannusviikolla 1944. Varttitunnissa kuoli vilkkaalla
risteysasemalla ainakin 134 ihmistä, suurin osa sotaa paenneita naisia
ja lapsia.
Kriisihoidosta ei silloin tiedetty mitään. Karjalaisten
sopeutumiskyvystä kertoo sekin tarina kun tässä pommituksessa orvoksi
jäänyt pikkutyttö kiikutettiin poikansa kanssa evakkomatkalla olleen
naisen luo ja kysyttiin että VOITTEKO OTTAA. Tyttö otettiin ja matkaa
jatkettiin Suomeen kolmestaan.
sunnuntai, 9. huhtikuu 2006