On sitä tullut näköjään Googlen mukaan ennenkin kuvattua.
"Ruskan ajankohta on kullakin paikkakunnalla/leveysasteella joka vuosi suunnilleen sama, lähinnä yön ja päivän pituuden sanelema. Ruska alkaa pohjoisesta: Utsjoen maisemissa se on parhaimmillaan jo syyskuun 10. päivän tienoilla, Kuusamossa noin 15.9., Oulussa syyskuun 20 päivän kieppeillä ja Etelä-Suomessa viikkoa paria tätäkin myöhemmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus saattaa nopeuttaa ja väritää ruskaa jonkin verran.
Alueelta toiselle siirretyt kasvit pyrkivät ruskaantumaan sen päivänpituuden mukaan, johon ne alkuperäisellä kasvupaikallaan ovat sopeutuneet. Päivän pituuden keskeistä merkitystä osoittaa sekin, että tietyt lajit (esim. vaivaiskoivu ja riekonmarja) ruskaantuvat ainakin Lapissa ennen aikojaan, jos niille annetaan jo kesällä pitkä yö (peitetään esim. mustalla muovilla muutamaksi yöksi). Katulamppujen lähellä - 'pitkässä päivässä' - säilyvät esim. koivun tai vaahteran lehdet usein pitkään vihreinä ruskaantumatta.
Ruskankeltaiset värit johtuvat siitä, että kuolevista lehdistä siirretään talven ajaksi talteen (mm. oksien kärkiosiin ja silmuihin) lehtivihreän typpipitoiset ainesosat, jolloin lehden muut väriaineet tulevat paremmin näkyviin. Luonnossamme on typpeä niukasti - sitä pitää säästää! Keltaista ksantofylli-väriainetta samoinkuin punertavan keltaista karotiinia (vrt. porkkana!) on siis lehdissä kesälläkin, tosin lehtivihreän peittämänä.
Näiden
väriaineiden lisäksi monien ruskakasvien soluihin (soluvakuolleihin)
kehittyy syksyllä punaista tai sinipunaista väriainetta, antosyaania.
Sen merkitys on yhä lopullisesti selvittämättä, mutta ehkä se estää
lehtisolujen ennenaikaista paleltumista syksyn yöpakkasissa tai estää
auringon ultraviolettisäterilyn haitallisen vaikutuksen. On ajateltu,
että syksy (lämpötila, valaistus) aiheuttaa kasville stressiä, joka
tuottaa antocyaania (joka on antirespirantti).Kyky
antosyaaniväritykseen on perinnöllinen: esim. tunturikoivun ((Betula
pubescens ssp. tortuosa) eri yksilöiden erilainen kyky punaisen
antosyaanin muodostamiseen on peräisin vaivaiskoivulta (B. nana): mitä
punaisempi ruskaväritys on, sitä enemmän koivussa on vaivaiskoivun
geeniainesta. Antosyaania muodostuu parhaiten
silloin, kun sää on kirkaan kuulas ja öisin on pientä pakkasta. On
ilmeistä, että jo keskikesän sää lyö leimansa tulevan syksyn
ruskaväritykseen: mitä kuivempi kesä sitä voimakkaammat ruskavärit.
Liian kuiva keskikesä saattaa kuitenkin tappaa kasvien lehvästöjä,
jollon ruskaa ei tietekään syksyllä tule. Lämpiminä ja sateisina
syksyinä ei ruska saa täyttä väriloistettaan, koska kuolevat lehdet
alkavat nopeasti lahota tai tuhoutua loisten vuoksi. Antosyaania on
monissa kasvin vihreissäkin osissa, mutta klorofylli saattaa peittää
sen kesällä. - Keväisin ovat pohjoisessa kasvavan rauduskoivun pienet
lehdet punertavia, antosyaanin värjäämiä. - Kukissa oleva sininen,
punainen tai purppura ovat myös antosyaania." Lähde: http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/ajankohtsyksy.html
San. Tove Jansson
Säv. Erna Tauro
Sov. Mika Pohjola
Suom. Esko Elstelä
Laulusolistit:
Mirja Mäkelä, Eeppi Ursin